Kirpputorin syyhyssä, Femmatori

Syynäykseeni ensimmäisenä pääsee kirpputoreista minulle yksi tutuimmista ja uudehko tapaus; Riksun Femmatori.

Lyhyesti:
Riihimäen Femmatori on varsin uusi ilmestys, ja tullut vanhan säästökarien (sitä edeltäneen s-marketin) tiloihin lähelle juna-asemaa viime vuonna. Kirppari on varsin suuri, mutta käytävät ovat kapeahkot. Pöytään kuuluu vaaterekki ja kaksi hyllyä.

Mitä löytyy?

Femmatorilla on enimmäkseen lasten vaatteita, sekä vanhoja vaatteita (lähinnä muodista pois jääneitä, vintageen lukemattomia nuhjuisia kauluspaitoja jne.) Femmatorilla on myös paljon muuta, lukion kirjoja, lehtiä, koriste-esineitä, laseja, lautasia sun muuta, mutta pääasiallisesti Femmatorilla on todella paljon pienten lasten vaatteita sekä leluja ja muutamia pelejä.
Lisäksi vitriinistä löytyy joskus lasiesineitten lisäksi kolikoita ja kelloja, mutta keräilijän paikka Femmatori ei ole, ehkä senkin vuoksi kun Femmatorista tietävät monet ja se on hyvällä paikalla.
Tavaran taso on vaihtelevaa varsinkin vaatteiden kohdalla. Femmatorilta löytyy paljon isojen kokojen vaatteita, sekä pienten mutta välimaaston kokoja ei ole kovin paljoa.

Keräilytavarasta mitä osaan sanoa, Femmatorilla on lähinnä postipankin säästöpossuja joskus ja muutamia arabian uudehkoja (suunnilleen 2000-luvun puolelta) mukeja on näkynyt. Lisäksi osaan kertoa vähän my little pony:ista (hamstraan aina niitä kerääjä kaverilleni jos löydän) ja niitä ei harmikseni Femmatorilla ole ollut vielä ollenkaan ja johtuen varmastikkin sen sijainnista ja ponien haluttavuudesta. Muutama pokemon gengar- pehmolelu on löytynyt, että vanhempaakin lelua löytyy. Jos vanhempia leluja sattuu keräämään, kannattaa kurkistaa Femmatorille, tai jos lapsi kinuaa petshop-leluja niin niitäkin kyllä löytyy aika ajoin isojakin määriä. Mitään harvinaisuuksia en usko että Femmatorilta tulee löytymään, ellei siellä päivystä jokainen hetki.

Kannattaako mennä?

Vaatteita kannattaa mennä etsimään, välillä löytyy aika hyvinkin nuorekkaita vaatteita ja joskus ei mitään. Saaliini on yleensä 2-3 vaatetta ja joskus muutamia korujakin. Hyvien kappaleiden löytäminen vaatii aikamoista penkomista, mutta sellaistahan se kirpparitouhu parhaimmillaan on.
Femmatorilla on yleensä aika paljon pöytiä, vaikka siellä onkin myös paljon tyhjää. Tilana Femmatori on kuitenkin aika iso, että sieltä löytyy varsin paljon tavaraa katseltavaksi ja pöydät eivät juuri koskaan ole vain puoliksi täysiä, vaan ne ovat usein joka hyllyä myöden täynnä. Femmatorille on myös helppo löytää mikäli ei ole paikkakuntalainen. Juna-asemalta on noin 5min kävely matka Femmatorille, ja kirpputorin läheisyydessä on myös kauppakeskus Atomi mikäli kirpputorireissun lisäksi kaipaa jotakin muuta shoppailua.

Hintataso on ihan kohtalainen ja suurin osa hinnoista on ihan järkeviä, mutta toki poikkeuksiakin löytyy. Valitettavasti aika monet vähänkään uudemmat vaatteet ovat korkeahintaisia, ja yleensä uudet halvat vaatteet menevät heti, sillä Femmatori on varsin suosittu kirpputori.
Bengalin Tiikeri-mittari: 2,5€

+
Sijainti lähellä juna-asemaa ja ostoskeskusta
Suuret tilat
Siisti
Usein paljon tavaraa
Suoranaista roskaa ei löydy tältä kirpputorilta paljoa
Sopii varsinkin lastenvaatteita etsiville
Pieni kahvio ja myytävänä myös karkkia ja limuja
Monta kassaa ja ystävällinen palvelu
Sovituskoppeja löytyy 2kpl
Pöytien sisältö vaihtuu aika useasti (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta..)

-
Ruuhkaisaa ja varsinkin sesonkipäivinä (iltapäivinä ja viikonloppuisin)
Ahtaat käytävät ja "kopit"
Pöydät ovat tyhjähköjä esim. joulun alla
Kirpparilla on meluisaa sillä siellä käy paljon lapsiperheitä
Hintataso ailahtelevainen
Suosittu; pitäisi käydä säännöllisesti jotta saa hyvää tavaraa

Tunnista itsesi -Kirpputorikävijöiden stereotypiat

Kirppiksellä käyvät ovat toki samanlaisia kuin jotkut myyjät, joten niitä en enää uudestaan tässä mainitse, mutta erilaisia (ja raivostuttaviakin) stereotypioita löytyy. Olihan sitä pakko nämäkin sitten tasa-arvon nimissä mainittava ettei vaan ketään luule että inhoan vain niitä kalliita WANHOJA/UUSI!:a rytkyjä, ehei. Varsinkin ahtailla kirppareilla palaa hermot joihinkin ihmisiin joten tästä aasin siltana pääseekin ensimmäiseen stereotypiaan:

Tiesulku äiti

Turhan usein törmää kirppareilla rattaita työnteleviin äiteihin. Rattaat vievät todella paljon tilaa kirpputori käytävillä, ja ovat koko ajan tiellä. Kaiken kruunaa vielä se mahdollisuus että se äidin auringon säde hermostuu ja alkaa kiljumaan juuri kun jonkun toisen herkkäkuuloiset korvat ovat sopivalla kohdalla. Tiesulku äiti on oikeastaan vähän negatiivisempi versio perinteistä ratas-äidistä ja tarkoitan sillä niitä ihmisiä jotka tulevat kirpparille rattaiden kanssa ja löytäessään jotain omasta mielestään mahtavaa, he parkkeeraavat rattaansa (yllätys yllätys) KESKELLE käytävää. Tai mikä pahempaa, jos kirppispöydät ovat sisennyksessä tai erillisissä huoneissa, rattaat päätyvät yleensä kummalisesti oviaukkoon poikittain, ettei kukaan vaan millään pääse katsomaan. Tämä aiheuttaa ketjureaktion (jos tukitusta pöydästä loistaa jotain mielenkiintoista) ja on erittäin noloa jäädä sitten itse siihen keskelle käytävää tönöttämään joidenkin ryysyjen viereen muka kiinnostuneena että pääsisi joskus sinne oikeasti kiinnostavien tavaroiden luokse.
Tyypillisiä piirteitä tiesulku äideille ovat rattaat ja joskus pahimmassa tapauksessa (olen nähnyt itse) kahden istuttavat vielä leveämmät rattaat, pieni lapsi/vauva (toivottavasti ainakin ettei muuten vaan tykkää leveillä rattaidensa kanssa!), omahyväinen katse varsinkin silloin kun jotakin löytyy, haahuileva hidas kävelytahti, itsekkyys (yllättävän harva rattaiden työntelijä väistää "tavallista" kirpparikävijää, eikä siirrä rattaitaan kun ne ovat keskellä käytävää)

Hanna Hamsteri

Tyypillinen riesa varsinkin isommilla ja ns. paremmilla (siistit ja hyvien kulkuyhteyksien lähellä olevat ja varsinkin keskustassa sijaitsevat kirpputorit) kirpputoreilla. Työntelee isoja ostoskärryjä ja lappaa siihen tavaraa minkä ehtii, eli hamstraaja. Hamsteri varmaan rakentaa talvipesää kun löytää joskus niin surkeista pöydistä vaikka mitä ostettavaa. Hamsterit eivät yleensä jätä kärryjään poikittain toisin kuin tiesulut, koska he 1) vievät koko käytävän muutenkin 2) joku toinenhan voi varastaa löydökset kärrystä omaan koppaansa mikäli kärryt jäävät liian kauas omistajastaan 3) joku ehkä uskaltaa pujahtaa ohitse jos työntäjä itse ei ole tukkeena.

Se Tantta Jumpasta

Kirpparikävijä joka harvemmin ostaa mitään, mutta sitä useammin törmää tuttuihin kirppareilla. Kahden jumppatantan kokoontuminen yleensä aiheuttaa sietämättömän tiesulun. Jostain ihmeen syystä joillakin kirpparikävijöillä jalat jähmettyvät kun suu alkaa käymään, eikä tajuta väistää sivummalle. Mitä suotta kun muut voivat jättää tämän välikön väliin, tai sitten kuunnella meidän tarinoita pilalle menneistä syrjähypyistä ja pilates tunnilla revähtäneistä pakaralihaksista. Kaikkia kuitenkin kiinnostaa enemmän meidän jutut kuin nämä pölyiset tavarat. Joskus näitä rykelmiä on suorastaan syöväksi asti. Ensin kaksi tuttua jää kälättämään käytävälle, ja neljän hyllykön väliin tulevassa risteyksessä jumppatanttoja on jo laumaksi asti. Kaupan päälle heitetään vielä parit kärryt ja rattaat niin sillisalaatti on valmis.

Pasi Palli

Nuhjuinen hyypiö, joka koskee lähes joka pöydän johonkin esineeseen. Välimatkan aikana pitää kaivella nenää tai raapia hilsettä päänahasta tai asetella palleja ja sitten siirtää kaikki ällöttävä irti lähtenyt solukko seuraavaan esineeseen. Välillä näkee myös sitä että pyyhitään hikeä kaljulta rätillä ja samalla kädellä kosketaan johonkin nättiin posliiniesineeseen. Moni tavara jää ostamatta jo ihan havahtuessa uudestaan näiden kirpparikävijöiden olemassaoloon..

L155u

Teinix joka on raha pulansa vuoksi alentunut kirpputorille, tai tullut sinne lähinnä naureskelemaan kavereilleen kuinka NOLOO tavaraa löytyy. Lissulla on yleensä vääristynyt käsitys kirpparihinnoista, ja hän kälättää kovaan ääneen asioitaan mukana oleville kavereilleen. Lissu ostaa usein kirppareilta vähän ylihinnoiteltuja vaatteita (8e toppeja esim.) ja joskus lehtiä. Muita yleispiirteitä on meikkipaljous ja tuuheat pitkään laitetut hiukset (kiharat, pidennykset, moniraidalliset tms.)

Käne Kännykkä

Se raukka joka on pakotettu mukaan kirpputorille kuskiksi tai seuraksi, yleensä uutustavaroihin hurahtanut vanhasta tavarasta ymmärtämätön mies tai miehenalku. Yleispiirteenä on poissaoleva olotila, käteen kasvanut kännykkä (tai mp3 soitin), ynähtelevät lyhyet vastaukset ja ulko-ovelle ohjautuva kävely. Rasittavia seuralaisia ja hankalia väistää sillä orientaatio paikkaan on heikko.

Hans Tritz-Trätz-Trutz-schler

Vanhan krääsän asiantuntija, joka kävelee kädet seläntakana ja tutkii purnukoita sun muita kippoja kuin egyptin aarteita suurennuslasilla ja kääntelee jokaisen tavaran ympäri monet kerrat. Hänen näkee harvemmin ostavan mitään, tai oikeastaan edes kantavan koppaa ollenkaan. Oikeastaan Trizrtelöchdg on kuin museoon tullut, katselee ja kävelee kuin aarteita, mutta ei osta silti mitään. Tyypillisiä piirteitä ovat +50v ikä, silmälasit ja pituuteen verraten isot ruskeat/mustat puvun/vaelluskengät tai lenkkarit.

Aasin tuntija

Kova ääninen seuralaisen kanssa kulkeva tyyppi, joka "paljastaa" keräilykikkoja tai tietoa hyvistä kirppareista kovaan ääneen. Usein jutuissa ei ole mitään perää, ja ovat tasoa "2plussassa nainen sanoi vauvan vaatteiden nykyään sisältävän polysakkareideja joista voi saada ihosyövän jos ei ole rokotettu vetyperoksidifan-oxygenillä jota vanhoissa potkupuvuissa on joskus ollut kun oli se sternobyl juttu. Riittää kato kun ostaa 32 ennen 90 lukua tehtyä potkupukua ja pesee 50 asteen vedessä uusien kanssa niin tulee elinikänen suoja lapselle! Nää on vaa tosi haluttuu kamaa et ei kannata kovin monelle tutulle sanoo et itelle riittää kans."

Scumbag level 7

Vapaan kasvatuksen huono esimerkki ja pilaama mätä tomaatti, joka on iältään noin 4-10 ja juoksentelee ympäriinsä kirpparilla juuri niin kuin lystää. (tai polkee pyörää kuten eräällä kirpputorilla) Yleensä se alkaa näin: lapsi ja vanhempi/vanhemmat tulevat kauppaan, lapset lähtevät juoksentelemaan ympäri paikkaa ja leikkimään kaikella mitä irti saavat ja välillä huutavat toisilleen niin että sivussa olevien tärykalvot puhkeavat varmistaen toistensa sijainnit. Joskus kun vanhemmat ja lapset kohtaavat kirpparilla alkaa "saanks mä tän tää ei oo ku vaan __€?" - ruinaaminen joka päättyy yleensä sanoihin v:"et nyt" l: "no siis kun en ole saanut uutta lelua viiteen minuuttiin ja jani sai just eilen vesipyssyn ja kaikilla muilla on paitsi mulla ja tää on tosi hieno ja mä lupaan että leikin tällä joka päivä ja oon nätisti jouluun asti ja lupaan etten pelaa niin paljoa codia kun se ei ole hyväksi lapsille" tai "okei". Joukossa on usein niin taitavia vanhempiensa manipuloivia lapsia että ihan hämmästyttää, varsinkin joidenkin lasten sanavarastot ovat välillä kuin dr philistä poimittuja ja tiedekirjoilla rikastettuja.

Uksi euro, mina maksa 10 senti?

Varsinkin Helsingissä esiintyy näitä "en osa Suomi veri well"- huijareita jotka valittettavasti tahalteen huonotavat kotimaatansa koskevia stereotypioita. Välillä kismittää myyjänä huomata kun jos on itse paikalla myymässä monet pöllähtävät paikalle ostamaan tavaraa omiin pöytiinsä. Siinä samassa pitää tingata jo valmiiksi naurettavan alhaisia hintoja aivan olemattomiin. Muutamat tekevät vielä niin että sovitaan hinnaksi 6e ja annetaan käteen 20e. Sitten kun yrität palauttaa vaihtorahoja vaaditaankin enemmän kun väitetään ettei enää ymmärretäkkään kunnolla ja sovittiin mukamas paljon alempi hinta. ARGHHHH.

Risiiniöljyposse

Joukko itsekseen höhöttäviä tai höröttäviä nuhjuisia veikkoja jotka haukkuvat hiljakseen, mutta tarpeaksi kuuluvalla äänellä, jokaista tavaraa mitä näkevät. Yksi höröttää, toinen haukkuu ja mahdolliset loput komppaavat muita. Ärsyttäviä joka paikassa ja tyhmiä kun olettavat ettei myyjä / kukaan muu kuule heidän keskustelujaan vaikka olisi muutaman metrin säteellä.

Tunnista itsesi -Kirpputorimyyjä stereotypiat

Kirpputoripöydistä voi nähdä paljon jos sitä jaksaa tuijottaa vähän tarkempaa. Oikeastaan itsepalvelukirppareilla näkee yllättävän paljon stereotypiaksi muodostuneita tietyn kaltaisia myyjiä, ja ajattelin aikani kuluksi listata tähän omaan mielipiteeseeni pohjautuvia stereotypioita joten älkää ottako tosissaan.

Äiti

"Vanhat pois, uudet isommat tilalle."
Perinteinen: Pöydän sisältö koostuu lähinnä pieneksi jääneistä lasten vaatteista ja joskus äitiysvaatteista. Jos äitiysvaatteita ei näy, kyseessä on luultavasti ensimmäisen lapsen pieneksi jääneet vaatteet (ja seuraava lapsi on eri sukupuolta) Mitä isompia lasten vaatteita, sen varmemmin pöydästä löytyy myös leluja ja kirjoja.

"Lasten hoito on nykyään niin kallista että pitää sitä vetää rahaa jostain välistä lisää. Laitetaan kaikki vähän nätimmin niin kyllä kelpaa vaikka ei olisikaan täydellisiä. Kai sitä voi jokasen tavaran myydä eteenpäin, onhan nykyään pesukoneet ja astianpesukoneet keksitty ja ne on niin tehokkaitakin. Tässä on kyllä reikä.. ei se mitään, meillä äideillä menee muutenkin hermot kauppojen kalliisiin krääsiin niin kannattaa ostaa sitten kirpparilta puoleen hintaan vähän risa jos kuitenkin muuten on iha hyvä."
Rahastaja: Pöydän tuotteet on lajiteltu koon ja laadun mukaan koreihin ja hinnat ovat vähän korkeammat kuin muissa pöydissä. Tälläiseen pöytään usein kuuluu myös kestovaippoja ja kaikkea mahdollista syöttötuolin erikseen myytävistä osista alkaen aina puhkijärsittyihin tuttipulloihin.


Suurperhe

"Hei äiti mulla on muutamia paitoja kirpparille, onko teillä mitään pitäis saada myytyä nyt just tää nukkanen toppi ja keltaset villasukat että mun vuitton laukku mahtuu tänne. Sano iskällekkin että tuo sen commodore 64:sen laatikon styroksit myyntiin että saadaan kaikki myytyä sitten kerralla. Niin ja mun vauva ei mahdu enää sen nallepotku pukuun, pitää myydä se kans mutta en tiedä huomaako kukaan jos siellä on pari reikää tossa nivusien kohdalla kun laitetaan jotain muuta kamaa siihen päälle."
Pöydästä löytyy jokaisen perheenjäsenen vanhoja tavaroita, miesten kauluspaitoja, kukallisia t-paitoja, isoäidin maahan asti tuleva mekko, teini pojan huppari, teini tytön glitter/paljetti toppi, vauvan syöttötuoli, pikkumuksun aapinen, isoisän kaappikello, tädin karvahattu, äidin musta käsilaukku, pikkutytön prinsessa mekko, äidin vanhat saapikkaat.. Ja lista sen kun jatkuu ja jatkuu. Yleispiirteenä on vaatteiden selkeä tyyli- ja koko ero. Joukossa on usein eri ikävaiheissa olevien paljastavia lehtiä (cosmopolitan, akuankka, menaiset..)


Kuolinpesä

"Meidän mamman vihreä vintage villapaita on rakas, mutta ei mahdu minun design vaatteiden kanssa kaappiin vaan on valitettavasti pakko myydä se kirpputorilla, pilkkahinnallahan se menee mutta ei siitä raaski pyytää niin kamalasti kun ei se mihinkään kuitenkaan mahdu (12,5€)"
Pöytä on täynnä vanhoja vaatteita, etenkin villapaitoja, outoja sifonkisia kauluspaitoja, pitkiä ruskeita takkeja tai pitkiä kukkahameita. Lisäksi pöydällä on muutamia koriste-esineitä (yleensä posliinisia) ja nuhjuisia virkattuja pannulappuja / postimerkkejä / kolikoita minicrip pusseissa. Tavaran määrä ja laatu kertoo paljon. Jos laatu on surkeaa = tavaroilla ei ole sukulaisille tunnearvoa
laatu on hyvä = sukulaisia ei ole tai heitä ei kiinnosta
määrä on paljon = sukulaisia ei ole tai heitä ei kiinnosta
määrä on vähän = entisellä omistajalla on ollut paljon hyviä läheisiä -tai arvokkaita esineitä!-
hinta on matala = tavara on roskaa, sukulaisille ja oikeasti
hinta on korkea = tavara on hyvää, tai sukulaisille arvokasta

Remonttireiska

Esimerkki stereotypiasta

Joku on muuttamassa tai muuttanut pois talostaan / remontoimassa ja nyt on aika myydä kaikki irti lähtenyt roina pikaisesti. Myyjä on huomannut miten paljon oven kahvat maksavat uutena ja myy hyvää hyvyyttään kaikki vanhat lipaston kahvat kirpputorilla niille, joilla ei ole samanlaisia standartisia beigejä puukahvoja kuin 70-luvulla. Lämpöpatterien osat ovat myös tosi kuumaa tavaraa tänä päivinä. Ties vaikka joku tekee taideteoksia niistä tai sulattaa työkseen romumetallia, joo kyllä ne tulee kirpputorilta hakemaan aineksensa ja onhan ne aika käytännöllisiäkin kun kaikissa kodeissa kuitenkin on patterit. Sitten kun homma on tehty tuodaan ruosteen syövyttämät ruskeat, lähes mustat, työkalut. Kaikki aina vasarasta talikkoon asti, ja kaikkia niitä ei välttämättä ole edes käytetty sitten 30-luvulta, mutta on se kyllä hurja säästö ostaa kirpparilta mätivä kahvainen harppuuna kun mennä kauppaan hakemaan samanlaista. Ja heitetään mukaan vielä yksi teflonpannukin, onhan sekin rautaa, vai?
Pöytä on täynnä kaikkea mitä jokainen kodin korjaaja kaipaa eli työkaluja, suihkun päitä, wc-pöntön kansia, käsienpesualtaita, ilmastointiteippiä, muttereita, ruuveja, pari sähköporanterää ja saha (useimmiten typerässä kohtaa josta lapsi ylettyy siihen mukavasti kurottautumaan) Hintataso on mitä sattuu, sillä minun kaltainen hienohelma ei mokomiin luteiden puhkisyömiin antiikki talikoihin koske.


n00b

Kirpputorien n00b on se "pakko-saada-uusia-vaatteita-ja-hävittää-vanhat-jotenkin-mutta-en-viitsi-laittaa-roskiin"-henkilö joka tuo pöytään kasan ylihinnoiteltuja muotivaatteita tai muita enintään viime vuonna ostettuja vaatteita. Usein hinnoissa ei ole muutenkaan mitään logiikkaa. Joku toppi saataa maksaa 2e kun taas t-paita kivalla kuvioinnilla on 0,5e. Lisäksi pöydässä saattaa olla n00bin äidin/isän vaatteita tai tavaroita (joka luultavasti tästä maagisesta paikasta on hänelle alunperin kertonut)


P*rseenreikä

Se ärsyttävä ihminen, jonka pöydässä esiintyy tuotteita jotka ovat muuten ihan siedettäviä ja jopa ostettavia mutta sitten jostakin paljastuu raivostuttava pommi, eli toisen kirpputorin tai kaupan hintalappu jonka hinta on joko hiukan alempi tai kalliimpi (jos kyseessä on kaupan hintalappu). Usein uusimmassa hintalapussa lukee vielä UUSI huutomerkeillä tai "käyttämätön" tai turhan paljon informaatiota vaatteesta joka muka jotenkin perustelee sen hinnan (seppälä, link, kauppakeskus willa.) Ok se on kiva tietää että vaate on uusi mutta eiköhän se jo näy siinä jos siihen on jätetty kaupan hintalappu, ja jos vaate on toiselta kirpputorilta ei siihen voi laittaa että "käyttämätön" vai voiko myyjä väittää käyneensä juttelemassa myyjän kanssa ja todeta että "vau tätä ei oo käytetty tosiaa joo kertaakaan, ehkä tää on sit vähän arvokkaampi!"- ja siltikin vaikka sitä ei olisi käytetty kertaakaan, sitä on ainakin sovitettu ja venytetty ja mahdollisesti pari ommelta on ratkennut.

Pössyttelijä

Pöydän tuotteet ovat hämmentäviä tai erikoisia eivätkä ole selkeä kokonaisuus (esim. posliini maljakko, tuhkakuppi, villasukat, natsijuliste, karvanopat, pariton suksi, kantele, yksittäinen kolikko & hiirimatto ruotsinkielisellä tekstillä) ja yleensä hämmennystä lisää omituinen hintalappu. Hintalapussa voi lukea jotakin tasoa "ystävälle?" eikä mitään siitä, mikä tuote on kyseessä. Toisaalta lapussa voi lukea myös vaikka mitä omituista ja itsestään selvää tuotteesta; "purkki ruuveja, ruuvit mukana. vihreä pohja ja ruuveja sisällä"

Roskan jälleenmyyjä

Nämä pöydät ovat oikea vitsaus nykypäivän kirpputoreilla. Niitä tulee yhä enemmän ja enemmän ja jonain päivänä asialle on tehtävä jotakin tai kirpparimme ovat pelkkiä kiinakrääsän jälleenmyynti pisteitä. Näissä pöydissä on usein surkeita piraattituotteita angry birds-hahmoista, hello kittystä jne. Pöytiä on useita eri tyyppisiä, mutta laatu on samaa surkeaa ja hinta on yli normaalin kirpputorimyyjän sekä pöydän tavaroista voi nähdä ettei kenelläkään ole ollut 50 samanlaista muovista yli koristeltua viuhkaa.

Korupöytä: tähän pöytään kuuluvat hiuspompulat ja pinnit sekä muutamia kaulakoruja jotka roikkuvat tangosta. Sinänsä ihan mukava pöytä sillä vaikka tuotteiden laatu ei olekkaan kirpputorituotteiden hintaan nähden hyvää, ne ovat kuitenkin käyttökelpoisia ja tavallinen ponnari voikin olla vähän surkeampi.

Epilepsia korupöytä: pöytä täynnä glitterin ja paljettien peittämiä omituisia pinssihattuja ja viuhkoja sekä häikäistymistä edistäviä peilejä. Sanomattakin selvää, kaikki glitteriä sisältävät rojut ovat raivostuttavia sillä glitter tarttuu joka paikkaan muualle paitsi tuotteeseen itseensä.

Sisustuskrääsäpöytä: Pöytä täynnä omituisia stereotypisia koriste-esineitä, usein norsuja ja joskus pari budhaa löytyy seasta. seinillä on paperisia seinäriipustejuttuja(???) joissa usein on marilynin tai elviksen kuva. Ei mitenkään laadukas pöytä mutta noita marilynejä näkyy turhankin monella tutulla kotonakin.

Laukkukaaos: Pöytä tai useampi täynnä laukkuja ja seassa selkeitä kloonilaukkuja. Jotkut ovat ihan nättejä, mutta wnb-vuitton laukut ärsyttävät. Usein monista laukuista on myös pöydällä pienempiä versioita ja lompakkoversioita. Tosi uniikkia. Rihkamaksi tämän tunnistaa ylikiiltävästä "metallista" ja tavaroiden turhan kevyestä tuntumasta kädessä ja "nahan" säästämisessä (ohuet hihnat ja törröttävät saumat..)

Mekkounelmat: Ok nämä vaaterekit mitä joskus näkee niin ovat ihan mielenkiintoisia. Vaatteet ovat juu nättejä ja vähän erilaisia kuin mitä kaupoista saa, mutta laatu ei taaskaan pure. Rihkamaksi nämä tunnistaa aasialaisista hintalapuista ja korkeista hinnoista, sekä siitä kehnosta laadusta (purkaantuvat herkästi) niin ja koot ovat aika pieniä.

Kauas puustapudonneet

Pöytä, jossa on jälleen kerran äidin ja tyttären vaatteita, mutta tällä kertaa silmiin pistävänä erona on vaatteiden koko erot. Tyttären vaatteet ovat yleensä vähän muodikkaampia ja nykyaikaisempia kuin äidin ja jostain ihmeen syystä turhan useasti, TÖRKEÄN pieniä! Tosi paljon löytyy aikuisten vaatteita koolla XS ja S, eikä niitä perinteisiä. Voihan se johtua kovasta menekistäkin mutta silti. Äidin vaatteet puolestaan ovat sitten niitä kokoa 44 tai enemmän ja vähän vanhempaa. Yleensä pöydässä on myös koruja ja huiveja.

Hygieeniaton puuma

Pöydästä löytyy yleensä jotakin selkeästi kaksimielistä tai suoranaisesti vain seksileikkeihin tarkoitettua härpäkettä. Tällä tarkoitan niitä kamalia mustia silkkisiä "yöpaitoja" ja tökerön lyhyitä minihameita mitä välillä löytyy. Pöydän piirteenä on myös se, että sieltä löytyy sellaisia ns. hygienia tuotteita joita kauppa ei myisi käytön jälkeen eteenpäin, eli rintaliivejä, uimapukuja, korvakoruja tai hammasharjoja. En ole koskaan käsittänyt rintaliivien myymistä kirpputorilla, mutta kai jotkut puumat sitten niitä ostavat yhden yön reissuilleen tai puuma on unohtanut miehen luokse ne ja päätyvät siten kirpparille. Yäh. Lisäksi puumateemaa löytyy leopardikuosina vähintään kahdesta paidasta tai jopa pitkistä saapikkaista. Rekin vaatteet ovat muutenkin vähän tavallista paljastavampia ja ns tavallisia paitoja ei juurikaan löydy.

Lukutoukka

Tämäkin on oikeastaan välillä roskan jälleenmyyjien pöytätyyli. Pöytä joka on täyteen tai lähes täyteen pakattu kirjoja laidasta laitaan ja jos kyseessä on roskamyyjä, kirjat ovat varsin uusia ja usein samaa kirjaa löytyy monta kappaletta ja hinta on ilmoittetu säästökari-tyyliin räikeällä hintatarralla. Jos kyseessä on yksittäinen myyjä, yleensä kirjoja on yhdestä teemasta (lasten kirjoja, vanhoja vihreä/puna kantisia kirjoja, teinien kirjoja jne.) tai kahdesta.

Teinipoika

Pöydässä on pääsääntöisesti stereotypisia poikien tavaroita eli räiskintäpelejä, kymmeniä samanlaisia huppareita, nuhjuisia lenkkareita ja ehkä jopa muutamat skeittikamat, niin ja se 90-luvun ratti ja ps1 ilman jotakin kriittistä osaa. Pöydästä löytyy tietenkin lapsuudenkin krääsää jota kukaan ei vaan ole jaksanut viedä mihinkään ja sitten se päätyy kirpparille jotenkin kummallisesti. Tähän osioon kuuluvat siis lapsille suunnatut mopo/auto-kuvakirjat (joita varmaan aikuisenakin olisivat katselleet mutta pojan äiti sanoi että "siellä se turhaan pölyyntyy")

Matami von Grauhzch

Lähinnä valtava rekki turkiksia ja pöydällä muutama turkishattu ja kengät. Aitoja tai ei, hinnat ovat luokkaa 400€ ja ylöspäin. Kengät ovat usein teräväkärkisiä saapikkaita tai korkokenkiä, en tiedä miksi mutta siltä se nyt vaan näyttää.

Hei mä osaan painaa paitoja!- ääliö

Tämäkin on varmasti yksi rihkamamyyjä, mutta raivosttutava sellainen. Rekki ja hyllyt ja oikeastaan kaikki mitä sillä pöytävuokralla saadaan on vuorattu typeriin painatuspaitoihin joista perinteisimmät ovat susi-paidat, typerät tekstit (pystyraidat hoikentaa | "thats" -she) ja muut sekalaiset oudot kuvat. Ääliön tästä tekee sen, että paitoja on tuhansittain ja tämän lisäksi materiaali on ihmeellisen joustamatonta "puuvillaa" ja kaula-aukko on ovelasti asennettu niin korkealle että kuristumisote lisää sitä masokistista tunnetta kun tuollaisesta klisee paidasta menee pulittamaan rahaa. (juu itsekkin omistin kaksi tälläistä teiniaikoina.) Lisäksi perinnettä jatketaan vielä lapsiin ja lasten potkupukuihin asti. Hassun hauskat "copy paste" ja "pikku pahis"- tekstit ovat nyt niin kuluneita iskulauseita että niitä voi verrata pophitteihin.

Laatu kertoo hinnan

Järjen liekki on leimahtanut ja myyjä päättää myydä tavaransa samaan hintaan tai ainakin lähes kuin millä ne on ostanut. Kyseessä voi olla myös n00b mutta näitäkin pöytiä on järjestelmällisesti löytynyt useammilta kirppiksiltä, että kyseessä on kyllä oma ryhmänsä. Yleensä nämä pöydät ovat ärsyttäviä siitä, kun ensin kävelet kymmenkunta kilometriä vauvanvaate-pöytien ohi ja näet jotain vähän parempi laatuista ja ryntäät innolla pöydän luo. Vain huomataksesi että hinnat ovat pilvissä ja luokkaa "46,90€" Tämä on myös tosielämän ote, ja on raivosttuavaa ajatella että jollekkin ei riitä 45e tai 50e vaan pitää lätkästä tälläinen välinumero. Miksi ei voi laittaa suoraan 46e tai 47e jos 45 on liian vähän? Miksi pitää saada ylimääräinen 90 senttinen, saako sillä kenties sen voiton kahvin jolla voi sitten naureskella kuinka joku meni ostamaan kirppareilla pölyttyneet vanhat kengät samalla hinnalla kuin kaupasta saisi uudet.

Ernesti pullonkaula

Pöydällä on purnukoita ja vanhoja palapelejä sun muuta jota joku ehkä keräilee, mutta ei kovinkaan moni. Varmuuden vuoksi joukkoon on lätkästy muutama korkean hinnan omaava arabia kippo ja säästöpossu postipankin ajoilta. Joukossa voi ehkä ollakkin jotain oikeasti keräilyn arvoista, mutta pääosin sisältö on jotain aivan käsittämätöntä purnukkaa ja maljakkoa. Lisäksi joistakin pöydistä löytyy viinilasi settejä tai muutamia karjala-olut laseja. Myös baarista pöllityt koriste tikut on pop (tsekatkaa hyvinkään hakakirppis!)

Sossupummi

Se pöytä joka varmasti tuottaa ällötyksen huokauksia jokaisessa meistä. Tämä pöytä on usein pakattu kaikella mahdollisella mitä on, johonka kuuluu myös kaikki mitä on jo vähän käytetty. Pöydässä on paljon avattuja ja osittain käytettyjä hammastahnoja, sampoita, kynsilakkoja yms tuotteita ja joskus jopa ruokia. Silloin tällöin pöydästä löytyy ihmeellisiä settejä esim. meikkejä joista vain yksi avaamaton olisi mahdollisesti käytettävissä mutta muut loppuun asti käytetyt ja tuhotut huulipunat on pakko ostaa mikäli haluaisi yhden käyttämättömän. Ärsyttävää.

Idiootti

Täysin pelkkä idiootti on mielestäni sellainen myyjä, joka pitää samaa roinaa kirpputorilla monia kuukausia ilman että käy muuttamassa hintoja, eikä kyseessä ole rihkama myyjä. Pariin otteeseen olen nähnyt jonkun aivan raivostuttavan ruman kapistuksen ja ihmetellyt vielä kuukaudenkin päästä kun se killuu samalla 20e hinnalla. Vielä raivostuttavampaa on se, kun sama ruma esine samalla tekstillä löytyy toiselta kirpputorilta tismalleen samaan korkeaan hintaan. Mikä on kun viesti ei mene perille? Ei kaikki roska kelpaa vaikka mikä olisi.

Bengalin tiikeri ja muut harvinaisuudet

Ajattelin että blogini ensimmäiseksi tekstiksi on pakko mainita bengalin tiikeri- hintatasomittari, sillä se on takuu varmasti sellainen termi joka esiintyy minun sepustuksissa useamminkin. Muita vastaavia ilmiötähän tietenkin on Mozartin viimeisimmät, australian koralliriutta sekä gimmel/nylon beat/index/joku muu mennen talven lumikasa.

Bengalin tiikerillä en siis tarkoita sitä uhanalaista kaunista eläintä, vaan sitä joskus 2000 luvun alkuvaiheilla postissa tullutta ILMAISTA näyte dvd:tä.
Tämän lisäksi samaan sarjaan on tullut ilmaisena postissa australian koralliriutoista kertova dvd, mutta kirppareilla se on jostain syystä vähän harvinaisempi näky kuin bengalin tiikeri. Ehkä bengalin tiikeri- dvd on tullut edes katsottua jos perheestä löytyy lapsia, sillä ketäpä ei kiinnostaisi viidakon villipedot, ja siksi se on jäänyt lojumaan perheen nurkkiin. Toisin kuin koralliriuta- dvd raukka on varmaan joutunut suoraan roskakoriin "tylsyytensä" vuoksi (vaikka tuskin sitä(kään) on koskaan katsottu).
Minulla itselläni on vieläkin molemmat dvd:t tallessa. Otin ne jopa muutossa mukaan uuteen asuntoon kun ajattelin että jos joku päivä lopultakin katsoisin ne ja näkisin minkä ihmeen takia kirppisväki luulee saavansa ilmaisjaossa olleista dvdeistä rahaa. Kuitenkaan en ole innostunut näistä dvdeistä (kuten harva muukaan) niin paljoa, että olisin järjestänyt itselleni aikaa katsella nämä dvdt alusta loppuun.

Mozartin mainitsin tässä sen takia kun jostain syystä liikkeellä on ollut myös paljon tietynlaisia klassisen musiikin kokoelmalevyjä. Tätä kyseistä levyä en omista, enkä ole täysin varma miksi niitä on niin paljon liikkeellä. Ainakin joissakin isommissa ruokakaupoissa on joskus joulun tms. sesongin alla ollut halvalla näitä myynnissä, vai olisiko peräti ollut jonkun toisen tuotteen kylkiäisenä. No, en muista mutta jotakin vastaavaa eli varmaan on ostettu lahjaksi jollekkin. Tuloksena on vain kamala vääryys kun musiikinhistorian ylistetyimmät säveltäjät päätyvät kirpputoripöydille nuhjuisten taaperoiden vaatteiden viereen lojumaan nykypäivän hiphoppareiden sun muiden 'taikasointu'täytteisten levyjen syrjäyttämänä.
Kolmas ryhmä on menneiden lumien artistit joidenka jo ensimmäistä kertaa tähteyteen ilmestyessä toivottiin ettei tämä villitys kestä kauaa. Nyt kun 90-luvun lapset ovat aikuistuneet alkavat kirpputorien pöydät täyttyä gimmeleistä, las ketchupista, pikku-g:stä ja muusta nolosta jota teinivuosina on yritelty piilotella kavereilta hinnalla millä hyvänsä. Ala-asteen huiput olivat roskaa jo muutaman vuoden päästä. Ehkä nämä levyt ovat päätyneet kaappien uumeniin piiloon ja lojuneet siellä niin kauan kun teinit ovat aikuistuneet ja muuttaneet pesistään.

Kaikkia näitä kolmea ryhmää yhdistää yksi ratkaisematon mysteeri (kuten monia muitakin kirpputorin tavaroita..) joka jaksaa hämmästyttää minua jatkuvasti: Minkä IHMEEN takia nämä on edes alunperin pitänyt raahata sinne kirpputorille?? Luuleeko joku vakavissaan että ilmaiseksi tullut dvd kelpaisi kenellekkään rahaa vastaan? Uskokaa vaan, vain harva on välttynyt bengalin tiikereiden ilmaiselta dvd hyökkäykseltä ja moniin nämä raivostuttavat yritykset myydä ilmaiseksi tullutta paskaa jättää vain elinikäiset arvet.
Sitäpaitsi, teknologia ja internet ovat kehittyneet sellaiseen tahtiin että kohta ei katsella kuin bluerayta tai digiboksin välityksellä elokuvia ja videoita. Sama pätee cd-levyihin. Cd-soittimet ovat jo nyt vanhoja ja valitettavasti cd-kulttuuri on katoamassa. Musiikin saa paljon kätevämmin haettua internetistä esim verkkokaupasta ja sen saa samalla suoraan koneeseen ja sitä kautta paljon helpommin mukana kuljettavaan mp3 soittimeen tai puhelimeen. Jopa autoissa on mahdollisuus kytkeä usb liittimellä muistitikku tai mp3-soitin ja sen avulla kuunnella musiikkia.

Vai onko kirpputorien krääsän takana jokin toinen syy kuin ihmisten tyhmyys? Toivottavasti. Onhan se mahdollista että nykypäivän kirpputori pöytien vuokrat vaikuttavat laatuun siten, että ihmisten pitää tosissaan vetää kaikki ovien kahvat ja johdot irti seinistä että pääsee edes omilleen kirpputori myynnin jälkeen. Tämän väitteen voisin kyllä kumota sillä, että jos ei löydy mitään oikeasti myyvää tavaraa, miksei sitä rojukasaa voi sitten viedä suoraan roskiin.. Vai onko toisen roska oikeasti toisen aarre? Enpä ole vielä kertaakaan törmännyt kehenkään joka kävelisi onnellisena kärry täynnä vetokaapin kahvoja, puoliksi tyhjiä hammastahnaputkiloita ja vanhoja pesussa pilalle menneitä muodottomia rintaliivejä. Kyllä sitä näkee joskus näitä hamstraajia kärryineen, mutta eivät hekään ihan mitä tahansa osta.

Sitten vielä ne vanhat hitit ja ties mitkä beach 1996-collection cd:t. Jos olet joskus ostanut esim gimmelin levyn ja popittanut sen puhki lapsena ja sitten aikuisena todennut ettei se ole niin hyvää kuin ennen, niin miksi ihmeessä se levy pitää tunkea sinne kirpputorille? Siis oikeasti, mikäli yhtään seuraa musiikkia niin on selkeästi olemassa ryhmä bändejä ja artisteja jotka ovat vain tähdenlentoja jotka unohdetaan muutaman vuoden päästä. Tähän listaan kuuluvat suurin osa mistä tahansa kisaohjelmasta pinnalle pongahtaneet ihmiset ja väkisin yhteen liimatut bändin jäsenet. Minkä tahansa tälläisen levyn myyntiin tuominen on sama kuin sanoisi: "Hei, olen niin epätoivoisen köyhä, että minun on pakko puristaa kaikki rahat irti mitä saan tästä, ja vaikka kukaan ei gimmeliä enää kuuntelekkaan niin mielummin tuon sen tänne myyntiin kun heitän roskiin. Eihän sitä tiedä vaikka siitä irtoaisikin pari euroa". No kun ei irtoa, uskokaa ja katsokaa ympärillenne ennen kuin lätkäisette ne 3e hintalaput niihin cd-levyihinne.

Bengalin tiikeri dvd on sen verran yleinen ilmestys että aloitin aluksi vitsillä vertailemaan kirpputorien hintatasoja tarkistamalla aina kyseisen paikan bengalin tiikeri- dvd:n hinnan. Sen verran yleinen ilmestys kun se on. Aluksi tämä lähinnä huvitti minua että kyseinen dvd löytyy oikeastaan vähintään yhdestä pöydästä joka ikiseltä kirpputorilta jolla olen käynyt (tai sitten koralliriutta) vaikka olisin käynyt jollakin kirpputorilla vain kerran eläessäni, niin silti sieltä on tämä dvd lähes poikkeuksetta aina löytynyt.

Vertailun vuoksi ja ihan huviksi, tässä on joitakin bengalin tiikeri-dvd hintaeroja:
Femmatori - Riihimäki: 2,5€, 2€, 0,5€, 1,5€, 2,6€
Kimarakirpputori - Riihimäki: 2€, 1€
Erkyläntori  - Riihimäki : 0,5€, 0,1€
Kirpputori onnenlantti - Riihimäki: 1€
Haka-kirppis - Hyvinkää: 2€, 1,5€
Willan kirppis - Hyvinkää: 2,5€, 1,6€, 0,5€
Löytöpankki - Hyvinkää: 1€
Hämeenlinnan suurkirpputori - Hämeenlinna: 2€
Herman's second hand - Hämeenlinna: 3,5€
Hämeentien kirppis - Hämeenlinna: 1,5€

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen että mitä suositumpi kirppis, sen enemmän joudut tästä harvinaisuudesta maksamaan. Kyseisen dvd:n hinta ei myöskään ole vain merkki myyjän ahneudesta tai hänen sille antamastaan arvosta, vaan paikan yleisestä hintatasosta. Herman's:illa on muutenkin korkeampi hintataso kuin riihimäellä ylipäätänsä, vaikka sielläkin aikamoisia ahnehtijoita löytyy.