Tingi & Tongi, avajaiset lähestyvät!! + Terveisiä "kaapelitehtaalta"

Hei, pikainen pahoittelu kouluharjoitteluiden viemästä ajasta ja sitten asiaan:

Tingi & Tongi avaa Hyvinkäällä uudelleen isommissa tiloissa, entisen Citymarketin rakennuksessa.
Lehtileikkeleen mukaan avajaishumu kestäisi to-su 30.10-2.11. Väliin osuu pyhäinpäivä, mutta ilmoituksesta voisi arvella torin olevan auki myös tuolloin.

Kiitos kuvasta Sami :))

Jään jännityksellä odottamaan mitä torilta löytyy ja miten tori lähtee toimimaan uusissa tiloissa, sijainti on onneksi torille keskeisempi kuin aiemmin. Juna-asemalta torille on vain pieni kävelymatka ja tilatkin ovat oletettavasti suuremmat kuin edelliset. En oikein innostunut käymään torilla sen ollessa alkuperäisellä paikallaan, alue oli semmoinen missä ei muuten tullut oikein käytyä.
Ei kun innolla penkomaan, itse aion putkahtaa paikanpäälle vaivihkaan joko koulun jälkeen (nyyh) tai vasta viikonloppuna. Toivottavasti ruuhka ei ole raivostuttavaa tasoa kuten Kaapelitehtaalla.

Tästä pääsenkin aasinsillalla hyvin toiseen aiheeseen, Kaapelitehtaan fiaskoon;
Olin aivan idiootti ja menin Kaapelitehtaan kirpparille vasta tunnin sen aukeamisen jälkeen. En osannut odottaa että torille olisi ollut vallan jonoa! Lueskelimme ystävieni kanssa aikamme kuluksi netistä, että kaapelitehdas vetää n. 2500 ihmistä kerrallaan ja jonoa oli ennen meitä ainakin tuplasti tuo määrä. Koska emme tulleet Helsinkiin asti seisoskelemaan jonossa, lähdimme urheina kävelemään Kamppiin. Sää tuona päivänä oli aika karmea, sateinen ja viimainen. Kampissakin oli ruuhka, kiitos kampituspäivien. Lopulta löysin itselleni vain yhden paidan kohtalaisen kalliilla ja kaverini jäivät ilman ostoksia.
Matka ei ollut kovin onnistunut, mutta jos jotain hyvääkin pitäisi löytää, nin tulihan ainakin käveltyä kunnolla. Tästäkin reissusta jälleen viisastuneena, lähden tästä lähtien 2-3 tuntia etuajassa murjottamaan vaikka -20 asteen pakkaseen kunhan minun ei tarvitse enää seisoskella älyttömässä jonossa tuntikausia. Mielummin tiedän kuinka kauan joudun odottamaan, kun että odotusaikani riippuu täysin siitä, miten hitaasti edellä olevat kirpparikävijät torilla kulkevat ja kauanko HEILLÄ kestää kiertää tori ja tulla ulos että seuraavat pääsevät sisälle.
Mitä tästä opin? Suunnittele huolella, ole liian ajoissa!

Kirppisuutisia!

Helsingin suurin kirppis aloittaa lokakuussa Kaapelitehtaalla.

Lisäksi muita uutisia, Tingi & Tongi- kirppis on lopultakin saamassa muuttonsa loppuun! Kirpparin Facebook sivuilta voi lukea seuraavaa:


"Avaamme uusissa tiloissa syyskuun aikana. Kauppatori 1 (Sampotalo). Sijainti siis aivan ydinkeskustassa!
Suuret juuri remontoidut nykyaikaiset tilat (koko yläkerta, yli 1000m2), reilusti parkkitilaa (pihalla & parkkihalli), yli 200 UUTTA kirpputoripöytää, kalusteille/ isolle tavaralle laajat myyntialueet yms.
Avajaispäivän ilmoitamme lähipäivinä, kun saamme tietoomme koska remonttimme on valmis."

Odotan innolla ja jännityksellä miten Tingi & Tongi lähtee käyntiin uusissa tiloissa, toivottavasti suuret tilat eivät vie heitä vararikkoon vaan se vetäisi enemmän ihmisiä täyttämään pöytätiloja!

Dat löytö, so wow.

Elikkä, tälläistä löytöä tällä kertaa. "105+9 = 114 kpl Tyhjiä / toimivia mustekyniä hinta yht. 23,00"
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, ilmaisia mainoskyniä joista osa ei edes toimi. Minua kiinnostaisi tietää tämän myyjän motiivit, miksi hän on säästänyt kaikki kynät, myös ne jotka ei toimi ja miksi hän on laittanut ne myyntiin kirpputorilla? Miksi ne pitää myydä isona köntsänä törkeään hintaan kun ei voi tietää kuinka suuri osa kynistä on toimimattomia, ja hei, kuka muutenkaan ostaa risoja mustekyniä, ei niitä kai kukaan vielä niin fanaattisesti keräile, eihän?

Kirpputorin Syyhyssä, Radiokirppis (Tampere)

Terveisiä Tampereelta! Kävin koluamassa muutamia Tampereen kirppiksiä, ja voin sanoa että reissu oli onnistunut laihasta tuloksesta huolimatta. Mukanani minulla oli ns. "paikallinen opas" eli toinen kirppisystävä paikkakunnalta.

Lyhyesti:

Aivan ensimmäiseksi pyörähdin Radiokirppiksessä ja heti ovesta päästyäni silmäni menivät vaatepaljoudesta sekaisin. Tori sijaitsee aivan Tampereen keskustassa toisen torin läheisyydessä, josta kerron toisessa tekstissä. Nettisivujen mukaan torilla on myös ollut huonekaluja, mutta itse en niitä kyllä nyt nähnyt. Olimme liikkeellä autolla, joten parkkeeraus oli ehkäpä se suurin haaste meille. Onneksi Laukontorin tuntumassa olevalla parkkipaikalla oli vielä hiukan tilaa kun olimme jo aamusta liikkeellä.

Radiokirppis on sokkeloinen, hiukan ahtaanlainen suurehko kirppis. Ystäväni tiesi kertoa, että tämä kirppis on yksi suosituimmista Tampereella ja että sen kassajonot saattavat jatkua pitkille käytäville kun sulkemisaika lähestyy. Hauska tieto oli myös se, että tällä torilla kuulemma näytetään merkkivaloa kun tori on sulkeutumassa.

Paikkana Radiokirppis on normaalisti siis ruuhkainen ja suosittu, mutta minulla kävi tuuri ja torilla oli mukava, pieni hälinä muttei ollenkaan liian ruuhkaista. Olin tyytyväinen että sain tämän ystäväni mukaan, sillä tämä tori oli sellainen jolla koin oikeasti pientä pelkoa siitä että eksyisin sen sokkeloisiin välikköihin. Torille on hyvä varata aikaa, sillä sen koosta ja sekalaisuudesta johtuen siellä tulee pyörittyä helposti tuntikin jos yhtään tarkemmin katsoo. Pöydän tuotteet vaihtuvat useaankin ja paikka oli todella hyvin täytetty, eikä tyhjää tilaa ollut juurikaan.


Mitä löytyy?

Tämä tori oli mukavaa vaihtelua minulle, sillä toisin kuin Riihimäen toreilla, täällä myytiin lähes ainoastaan aikuisten vaatteita. Hyvin niukasti näin satunnaisia koriste-esineitä ja pokkareita ja tämä paikka onkin vaatteiden mekka. Torilta löytyy nettisivujen mukaan huonekaluja, itse en näitä bongannut, lieneevätkö sitten erillisissä tiloissa.
Tyyliltään vaatteet olivat sekalaisia, mutta uusia ja nuorehtavia. Tämä oli oikein kiva yllätys kun pöytä toisensa jälkeen vastaan tuli lupaavia pöytiä jotka halusi penkoa kunnolla puhki. Joitakin rihkamapöytiä oli täälläkin näkyvissä, sillä ne valitettavasti ovat valtaamassa kirpputorimaailmamme, halusimme sitä tai emme. Hintaluokka torilla oli hyvinkin vaihtelevaa, jotain hyvän laatusia ja kivojakin vaatteita myytiin alle 5e hintaan, kun taas joku myi merkkivaatteita yli 100e hintaan. Tuolloin voi miettiä onko kirpputori oikea paikka, vai pääsisikö helpommalla myymällä merkkivaatteensa suoraan merkistä kiinnostuneille, esim. Facebookissa tai huuto.netissä.


Kannattaako mennä?

Toki! Jos kaipaat vaatteita lähivuosilta jotka ovat suunnattu nuorille ja aikuisille, tämä on sinun paikkasi. Mikäli poukkoilet Tampereella, tämä on yksi semmoinen paikka jossa kyllä kannattaa käydä kunhan aikaa on. Itse löysin vain yhden vaatteen täältä, joka johtuu lähinnä siitä että nostin vaatimustasoani ostoksilleni tätä reissua varten. Tein tämän sen vuoksi, sillä tiesin käyväni monella muullakin torilla, enkä oikein halunnut maksaa yli 3 euroa sellaisesta vaatteesta joka ei ole äärimmäisen kiva, vaan "ihan kiva".

Jos jaksat ähkiä ahtaihkoilla käytävillä ja sinulla on mukanasi kompassi ja kartta, tulet pärjäämään ulos voittajana ja hyvän tuulisena sellaisena. Torin tunnelma ei vastaa ehkä minun käsitystäni karismaattisesta, entisajan kirpparilta, vaan lähinnä outlet-tyylisestä paikasta jossa sattuu nyt olemaan uudehkoja vaatteita. Siitä huolimatta, jos tämä tori olisi kotikaupungissani, kävisin siellä varmasti useammin kuin millään muulla täältä löytyvällä torilla. Olen kuitenkin kirppareilla ensisijaisesti etsimässä ostettavaa, enkä ihastelemassa posliinikippoja viime vuosikymmeniltä. Normaalisti pyrin ostamaan alle 3e maksavia tuotteita ja vaatteita (pihi opiskelija kun olen) mutta Tampereella kannattaa varautua maksamaan hiukan enemmän. Ostin mekon 5e hintaan, enkä kyllä mielestäni maksanut siitä yhtään liikaa ottaen huomioon sen kunnon ja kivan tyylin.

Ja hei, tältä torilta EI löytynyt Bengalin Tiikeriä! Voi olla että jos olisin rekkien alta penkonut tarkemmin että pöydätkin näkyisivät kunnolla niin jostain tämmöinen kamaluus olisi ehkä löytynytkin.


+
Sijainti
Helppo löytää
Vaatepaljous mikäli vaatteista tykkää
Hintaluokka pääosin laatuun nähden alhainen
Isot tilat
Vähän tyhjiä pöytiä
Tavaran vaihtuvuus

-
Suosittu ja ruuhkainen ajoittain
Sokkeloinen
Ahdas
Lähes tulkoon pelkkiä vaatteita myynnissä
Parkkipaikan metsästys jos liikkuu autolla

Mitä ihmettä tämä on?

Elikä tällainen löytö tänään. Kyseessä on Soneran laajakaista hulppeaan 1€ hintaan. Takakannesta kun lukee niin voi huomata että tämä on suunniteltu sopivaksi Windows 95:seen. MITÄ JÄRKEÄ?
Hyötyä ja viihdettä tosiaan, semmoinen nauru tästä löydöstä aiheutui (jonka voisi laittaa yliväsymyksen piikkiin).

Tilannepäivitys

Hei!

Olen kesät töissä joten juttu on sen vuoksi vähän kuivahtanut, nyt ajattelin vähän ilmoittaa teille joilla vapaita on tekemisen aihetta.

Hyvinkään Willatehtaalla olevalla kirpparilla on ollut (viimeviikolla) tunkua ja tavaraa, löysin itsellenikin halvalla vaatteita. Tosin ostin vain yhden, sillä en halunnut ostaa semmoista vaatetta josta seuralaiseni ei pitänyt :D Kiitokset vain kaikille miehille jotka osaavat shoppailun latistamisen meiningin.

Kyseinen kirpputorihan on jonkin aikaa sitten laajentunut muutamalla rekkirivillä, ja tavaraa on etenkin nyt kesällä paljon. Ainut miinus on ollut nyttenkin kärryjen käyttö. Toki tämän kokoisessa paikassa jossa myydään muutakin tavaraa kärryjen käyttö on ihan ymmärrettävää, mutta kirppariosion käytävien ahtaus ei montaa kärryä vedä. Jotenkin tuntuu että käytävät ovat entistä ahtaammat kun ihmisiäkin on enemmän kuten myös kärryjä ja lastenvaunuja. Tällä torilla myös osataan todella hyvin rekkien ja kulkukäytävän blokkaaminen omilla kärryillä. Hyvä etten repinyt hiuksiani päästäni kun epäkohteliaat ihmiset ovat kun eivät huomaisikaan eivätkä millään väistä vastaan tulevia ellei älähdä "ANTEEKSI" kovaan ääneen

Löytöpankki uusintaminisyyhy

Kts vanha teksti ensin: Kirpputorin syyhyssä, Löytöpankki Hyvinkää

Löytöpankin muutettua uusiin tiloihinsa Niinistönkadulle, lähelle Saulin torin entisiä tiloja ajattelin jakaa kokemuksiani tästä paikasta.

Uusi rakennus on tilava ja käytävätkin ovat ihmisen meneviä. Pidin erityisesti siitä, että huonekaluille ei ollut varattu liikaa tilaa, vaan ne olivat yhdellä reunalla sivussa. Itse en löytänyt tällä reissullani mitään ihmeellistä, mutta monia kauniita huonekaluja näin.

Tykästyin yhteen isoon lamppuun, mutta yksinäni en sitä voinut raahata. Kannattaakin varata isompi auto kun lähdet tälle torille, sillä uskokaa tai älkää sieltä löytyy monenlaisille ihmisille jotakin mukavaa.

Torilta löytyy myös vaatetta kasapäin sekä mitä kummallisinta sälää kuten edellisessäkin sijainnissa. Erona on vain isommat tilat ja enempi määrä katseltavaa.

Eipä torista mitään muuta ihmeellistä lisättävää tullut, katsokaa ihmeessä edellinen tekstini vielä lisäksi jotta saatte isomman kuvan torista (:

Bonus Muro:

Hyi, natsikissa ei saa.

Kirpputoreilua verkossa

Kun ympärillämme oleva teknologia kehittyy kovaa tahtia, myös kirpputorit ovat saaneet uudenlaisia piirteitä. Nykyään voi nimittäin ostaa ja myydä vanhoja tavaroitaan myös internetissä ja muutakin kautta kuin huuto.netissä. Ajattelin vähän purkaa omia mielipiteitäni nettikirppareista ja facebookin kirppisringeistä.

Nettikirppikset

Netissä on olemassa monenlaisia sivustoja, jotka toimivat kirpputorien tavoin, kun haluat jonkin tuotteen, ilmoitat siitä myyjälle joko viestillä tai tarjoamalla rahaa tuotteeseen. Yleensä tavarat kulkevat postin välityksellä, sillä tällaisilla sivustoilla on yleensä ihmisiä kaikilta puolin Suomea ja se on muutenkin yleisempi tapa toimia kun tavaraa myy netissä.

Nettikirppikset ovat siitä käteviä, että sivustot itsessään ovat helpommin ymmärrettävissä kuin esimerkiksi myöhemmin mainitsemani facebook-yhteisöt. Nettikirppareilta löytyy myös lähes tulkoon kaikkea mahdollista, laidasta laitaan ja jos on tarkkaavainen voi löytää väärin nimettyjä/tunnistettuja keräilyesineitä halvalla (esim. "marikooli" "joku kippo").

Valitettavasti nettikirpputoreilla on minun mielestä myös hyvin paljon huonoja puolia.
-Kun näet mielenkiintoisen tuotteen, et välttämättä saa sitä ostettua vaikka sen näkisitkin, sillä joku toinen voi olla nopeampi. Normaalilla kirpputorilla ei sentään kukaan vielä kehtaa tulla ja ottaa suoraan kädestä tuotetta jota katselet ja suunnittelet ostavasi.
-Kun et näe tuotetta livenä kasvojesi edessä ennen sen ostamista, voit pettyä. Kuvan valaistus voi vääristää väriä, vaate ei olekkaan kuvaillun mukaisessa kunnossa ja pahinta on se, että vaatteita ei voi sovittaa ennen ostoa.
-Et välttämättä tiedä yhtään mitään myyjästä ja siitä, voiko häneen luottaa. Normaaleilla kirpputoreilla tästä ei ole mitään haittaa, mutta netissä tuote ei ole käsiesi ulottuvissa niin et voi olla varma sen olemassa olosta ollenkaan.
-Ihmisten rivojen ja roskatuotteiden läpi selaaminen hyvän tuotteen toivossa on rasittavaa ja inhottavaa. Netissä pystyy myymään tavaraa nimettömänä ja kasvottomana joten vaate-osastolla etenkin törmää ällöttäviin "kiimaisten tyttöjen käytettyjä alusvaatteita"-ilmoituksiin. Ajatus siitä että joku vielä ostaa tällaisia on aika monen mielestä inhottavaa. Tällaiset tuotteet ja ostajat eivät kuulu kirpputoreille, vaan heillä pitäisi olla omat sivustonsa tai ainakin oma k-18 palsta, mutta silti näitä tavaroita eksyy "tavallisten" tuotteiden joukkoon.

Facebookin kirpputorit

Itse pidän Facebookissa toimivista kirpputoriringeistä enemmän kuin em. nettikirpputoreista. Facebookista löytyy ryhmiä paikkakunnittain joka mahdollistaa kirpputoritavaroiden myynnin ja oston lähiympäristöstä ilman postikuluja. Lisäksi monella ryhmällä on tarkkaavaiset ylläpitäjät jotka pitävät huolta ettei ryhmissä häiriköidä ja säännöistä pidetään ainakin jollain tasolla kiinni. Lisäksi ryhmillä on säännöt joista on myös pidettävä kiinni jotta sivulla pystyy seuraamaan kätevästi mitä on meneillään. Ryhmässä pystyt myös näkemään jotakin myyjästä (riippuen siitä millainen profiili hänellä on) ja voit sopia hakuajasta/paikasta sekä vaatteiden sovittamisista ennen maksua. Joissakin yhteisöissä on mahdollisuus myös vaihtaa tavaraa suoraan toiseen, ja suosituimpia vaihtotoiveita ovat ehdottomasti juhlamokan kahvipaketti ja fazerin suklaalevyt.

Huonoja puolia tässäkin kirppismuodossa on jonkin verran.
-Mikään ei ole sitovaa. Ostaja voi sopia hausta mutta jättää hakematta tavaran tai siirtää hakemista moneen kertaan. Lisäksi jotkut myyjät laittavat tuotteensa monen eri kaupungin omalle kirppisryhmälle joten et voi olla koskaan täysin varma saavasi tuotteen vaikka olisitkin ensimmäinen kommentoija.
-Toimivuus riippuu täysin siitä miten ahkerasti ylläpitäjät seuraavat toimintaa. Kun facebook ryhmillä ei ole kunnollista "ohjelmaa" taustalla joka asettelee myytävät tuotteet järkevästi niin myytävien tuotteiden kuvia voi vahingossa olla vaikka missä välissä, tekstin seassa, kuvakansiossa, muistiinpanojen seassa, toisen kuvan kommenteissa.. jne.
-Nopeus on valttia, etenkin tässä. Halutessasi voit saada aina ilmoituksen kun ryhmässä julkaistaan jotain uutta, ja niin voi saada jokainen muukin ryhmän jäsenistä. Näin ollen kun jotain hyvää ilmaantuu, se voi hävitä hyvinkin nopeasti ja sitten kun olet kirjoittamassa huomaat kuinka tuotte on jo menossa jollekkin ja sinua ennen on kolme muuta ihmistä jonossa.
-Myyjien hitaus, joskus voi kestää aikakausia ennen kuin myyjä vastaa mitään tai hän ei ehdi toimittamaan tuotetta sovittuun paikkaan syystä tai toisesta kuin vain kerran viikossa joka haittaa jos itselläsi ei ole muuta menopeliä kuin jalat.

Omasta mielestäni facebookin myyjien ylihinnoitteluille ja jopa tyhmyydellekin ärsyyntyy herkemmin. Kun itsekkin kuulun muutaman fb-kirppiksen ryhmään niin on raivostuttavaa saada viestiä siitä kuinka joku tietty ihminen on lisännyt jokaiseen näistä ryhmistä kasa päin kuvia muovilautasista jotka on ylihinnoiteltu ja kommentoinut jokaiseen julkaisuunsa kymmenen hymiötä.
Toinen mitä hämmästelen on vanhat julkaisut, ryhmät joissa minä olen, poistavat vanhat kansiot joissa on monen kuukauden ikäisiä kuvia, mutta mikään ei estä myyjää julkaisemasta kuvia myöhemmin uudestaan. Sitten minulle tulee ilmoituksia kuinka Pave Suski Maisala Hauvatalous on jälleen laittanut myyntiin 80-luvulla ostamansa reikäiset kalsarit 20€ hintaan hymynaamoilla :) :D xD
Myös omaan julkaisuun kommentoiminen nostaa kuvia ylemmäs uudempien sekaan ja välillä "uusimpien" joukossa on vain kasapäin vanhoja kuva-albumeita "UP"/"NOSTO"-kommenteilla täytettynä.
Tinkiminen on myös mahdollista, mutta ei kovin tuloksellista. Monet ihmisistä jotka myyvät tavaroitaan ylihintaan ovat vaikeasti taivuteltavissa, he eivät välttämättä ymmärrä tuotteen oikeaa arvoa ja heillä on oikeus myydä niin kalliilla kuin he haluavat ja minkälaisissa seteissä vain. Esimerkiksi 5 dvd-elokuvaa 20€ ja erikseen ei ole mahdollisuutta ostaa yhtäkään.

Mutta olen minä oppinutkin näiltä sivustoilta paljonkin siitä mikä myy. Ilmeisesti ihmiset ovat valmiita ostamaan mariskoolejakin vielä käytettynäkin täyteen hintaan vaikka niitä joka tapauksessa tulee kasapäin joka juhlapyhänä lahjaksi. (Hashtag katkera).
Ihmiset ovat myös hyvin hätäisiä, kaikki isot huonekalut pitäisi hakea päivän tai kahden sisällä ja vaatteita vaihdetaan kahvipaketteihin samana päivänä kun itse ei jaksa mennä kauppaan/ajattelee että nykyään vanha t-paita on saman arvoinen kuin kaupassa kalliilla myytävä juhlamokka.
Ihan viimeiseksi haluaisin kuitenkin kiittää kaikkia hauskoja julkaisuja joita olen saanut katsella, tässä on ehdoton viimeaikainen suosikkini:

"taulu, juliste kehyksien sisällä mennyt vinoon."

Kirpputori vitsauksia

No, en sitten mennytkään maihin ollenkaan Tukholmassa. Lähinnä omasta laiskuudestani ja matkapahoinvointilääkkeen sivuvaikutuksista johtuen minulla ei riittänyt energiaa vääntäytyä väkisin ulos.
Tämän surkean uutisen vuoksi päätin bloggata sitten jostakin muusta, eli asioista, jotka minua ärsyttävät kirpputoreilla.
Myyjät ja kävijät on jo kaluttu teksteissä Stereotypioissa (myyjä) ja (kirpparikävijä) joten jäljelle jää sitten ihan pelkät myytävät tavarat ja tavat, joilla ihmiset niitä kohtelevat.

Ylihinnoittelu

Tähän törmää lähes aina. Olen itse euroviisujen harras seuraaja ja bongasinkin vanhan 2009 vuoden euroviisulevyn. Tällaisen levyn voisinkin ostaa halvalla autoon, sillä biisit eivät itsessään ole hyviä juuri ollenkaan joka on osa hupia. Mutta sitten kun näin hintalapusta tekstin "5€" niin jätin tämän sivuun saman tien.

Ihmiset luulevat usein liikaa tavaroistaan, juurikin nämä iän kaiken vanhat cd-levyt ovat myynnissä ihan liian kalliiseen hintaan. Tästäkin olen aiemmin marissut jo ensimmäisessä bloggauksessa, bengalin tiikerissä. Sieltä voi lukea lisää. Kuitenkin sen verran sanon tässäkin, että on naurettavaa ajatella että esimerkiksi Gimmelin levy olisi yhä sellainen, että joku innostuisi sen ostamaan. On täysin eri asia myydä sellaisten artistien ja yhtyeiden levyjä joidenka musiikkia kuunnellaan yhä ja joille löytyy faneja. Gimmel on lopettanut aikoja sitten, ja jos ihan suoraan sanon mielipiteeni niin kyseinen levy oli surkea. Se on lähes sama kuin minä menisin myymään meidän musiikkiluokkalaisten ala-asteella levyttämää "Auringon lapset"-cd:tä, sillä ei ole mitään muuta kuin tunnearvoa joillekkin levyllä olleiden vanhemmille eikä siksi tule varmasti myymään kirpputoreilla kovaan hintaan. Olkootkin että jotkut tykkäävät ostaa joululevyjä kaikilta mahdollisilta artisteilta.


Tavaroiden myynti seteissä

Tämä on sellainen johon varmasti aika moni lankeaa, itsekkin myönnän tehneeni näin, mutta annoin ostajille mahdollisuuden ostaa tuotteet joko erikseen tai setissä halvempaan hintaan.
Tarkoitan tällä sitä, kun jossain määrin arvokas tai hyväkuntoinen mielenkiintoinen tavara yhdistetään väkisin säkilliseen roskaa. Esimerkkinä on kasa koruja kahdella eurolla. Juu, ihan hyvä hinta jos korut ovat sellaisia joita voisikin käyttää, mutta useimmiten tällaisista seteistä löytyy yksi tai kaksi käyttökelpoista. Loput ovat vain täytettä.
Toinen perinteinen mihin törmään on keräilyarvoa omaavan my little ponyn yhdistäminen kaikkiin mahdollisiin muihin muoviponeihin joilla ei ole mitään arvoa keräilijöille. Ylimääräiset muoviponit tuovat settiin lisää hintaa, ja jos sellaisen säkin menee ostamaan joutuu keksimään jotain käyttöä ylimääräisille leluille joita ei itse tarvitse. Tykkään ostaa G1 poneja jos niitä näen, sillä pidän vaikeasti löydettävien keräilytavaroiden (joista jopa itse ymmärrän jotakin) löytämisestä paljon. Lisäksi myyn itse niitä eteenpäin keräilevälle kaverilleni mikäli hänellä ei sitä ponia vielä ole.
Suosikki esimerkkini tästä on kolme ruostunutta vatia 7€ hintaan, joista (uskokaa tai älkää) yksi oli niin ruosteinen ettei se ollut käyttökelpoinen mihinkään. Reuna repsotti ja vati oli saman näköinen kuin vedessä lillunut kirja, aaltoileva ja omituinen.


Useat hintalaput

Eli tuotteet, jotka on ostettu toiselta kirpputorilta ja lätkästy suoraan toiselle myyntiin, yleensä kalliimmalla hinnalla. Joskus olen langennut tällaiseen kun en huomannut toista hintalappua ja se kyllä ärsytti. Ei ole kiva huomata että joku yrittää kerätä kauheasti voittoa kirpparitavaroilla, eikä varsinkaan ole kivaa huomata että olisi voinut päästä halvemmalla jos olisi vain ollut nopeampi.


Hyvä tuote pilattu myyjän toimesta

Kun myyjä on laittanut tuotteensa myyntiin, hän on voinut pilata sen ehkä huomaamattaankin. Esimerkiksi nahkatakki jonka läpi on vedetty hälytin muusta kohdasta kuin saumasta. Olin raivoissani kun ostaessani mekkoa huomasin että hintalappu olikin laitettu nitojalla kiinni. No, onni onnettomuudessa sillä myyjän nitoja oli susi, ja hintalappu melkein putosi itsestään.


Roskan myynnin väkinäinen perustelu

Tämä on varmasti kaikille tuttua. Näitä hillittömiä hintalappuja löytyy vähän joka paikasta ja ne ovat parhaimmillaan hyvä esimerkki myyjän omasta ymmärryksestä tavaran paskuudesta. Nimittäin jos myyjän pitää erikseen alkaa kirjottamaan myytävän tuotteen hintalappuun kaikkea turhaa nippelitietoa tai perustelemaan sen myyntiä, se kertoo jo siitä että hän itsekkin pitää tuotetta turhana. Esimerkiksi "Mekko, aika kiva, vähän käytetty" Se onko tuote kiva vai ei on ihan maku kysymys, ja eiköhän ostaja itse ole kyvykäs tekemään se päätöksen ilman myyjän omaa mielipidettä.
Muita tapoja joita näen on päättömän hinnan perustelu jollakin turhalla tiedolla. Esimerkiksi "Mekko, Seppälä, LINK 2011". Juu'u tuo oli todella tärkeä tieto, vaatehan on aika uusi joten voinkin sen vuoksi maksaa siitä lähes alkuperäisen hinnan vaikka tässä onkin nukkaa ja reikä.


Krääsä

Krääsällä tarkoitan tässä yhteydessä sitä vitsausta (Roskan myyjä) joka yleistyy yhä enemmän kirppareilla. En ala tässä tietyistä tuoteryhmistä jauhamaan, mutta tästä ilmiöstä en vain tykkää. Minulle on ihan sama mistä maasta nämä tuotteet tulevat ja vaikka ne olisivatkin kivoja niin en niitä halua kirppareille. Ihan vain sen takia kun kirpputoreilla on idea myydä itselle tarpeettomaksi käynyttä tavaraa, jolla voisi olla vielä arvoa jollekkin toiselle. Kun lähes kaikilla toreilla jo on tällainen maahanmyynnin rihkamapöytä täynnä pahvi marilyneja ja heppoisia muoviviuhkoja, niiden ostaminen ei kiinnosta.
Mielummin löydän jotain uniikkia ja kestävää kuin ostan halvalla jotain mitä joka ikinen voi omistaa halutessaan ja joka hajoaa hetkessä. On lähes sama asia, jos saan valita menenkö vaateostoksille vaatekauppaan vai säästökareihin/tavarataloon niin tietenkin menen vaatekauppaan. Mietinkin miten nämä pöydät pysyvät pystyssä ja pelkään pahoin alla olevan jonkin isomman sivu bisneksen joka syövyttää joku päivä kirpparit. Näillä kirpparipöydän pitäjillä tavarat ovat toreilla aina joten ne tuovat kirpputoreille säännöllisiä tuloja ja voivat siten saada lisätilaa huonoina aikoina.


Omituinen sijoittelu

Jos myyjällä on pöytätilaa, niin mielestäni on vähintäänkin erikoista laittaa cd-levyt lattialle. Aika harva jaksaa kyykistyä lattialle katselemaan niitä aiemmin mainittuja Gimmeleitä. Mutta silti olisi lähes pakko kyykistyä, koska ei seisaaltaan näe mitä laatikossa on ja silmäkulmassa on aina se pilke toivosta, että jos nyt löytyisi jotain hyödyllistä. Mutta todella harvoin löytyy.


Negatiivinen yllätys

Asia, joka pilaa tuotteen on usein jokin epämääräinen tahra, hintalappu joka antaa ilmi tuotteen olleen epämääräisessä, ei hygieenisessä käytössä ( vaikkapa "yöpaita ;););)" ) tai vaikka reikä. Esimerkkinä tähän on yksi hemaiseva laukku jonka löysin. Kiva laukku ja hintakin oli kohdallaan, mutta kun avasin laukun pohjalta löytyi käyttämätön kuukautisside joka oli mukavasti ilman pakettiaan liimautunut laukun pohjaan (kokeilin kääntää laukun ylösalaisin, sisältö ei pudonnut) NAM


Lopuksi

Joten mitä tästä nyt marinan lisäksi jäi käteen? No, toivottavasti jotakin ajatuksia ja ideoita myyjille. Toivon, että myyjät näkisivät nyt vähän enemmän ostajien näkökulmaa näissä asioissa.
Mielestäni myyjänä kannattaa vähän tutustua etukäteen siihen, minkä arvoinen tavara voi olla. Se ei ole niin tärkeää kun myy jotakin vaatteita sillä niiden arvoja nyt ei juurikaan kukaan jaksa laskeskella. Lähinnä jos myyt esimerkiksi vanhoja tietokonepelejä, sillä ne eivät tosiaan Steam-yhteisön aikakaudella ole niin arvokkaita kuin jotkut luulevat. Tai jos myy vanhaa elektroniikkaa niin pitää ymmärtää myydä ne halvalla kun vanhojen tv:den kysyntä on matalaa. Muutenkin vanha elektroniikka on aina ostajalle vaikeaa ostaa, sillä ostaja ei tiedä varmasti toimiiko tuote vai ei. Jos tuote ei toimi, se on iso haitta kun kaikki elektroniikkaromu pitäisi viedä kierrätyskeskukselle eikä kukaan muutenkaan halua ostaa toimimatonta tavaraa kuin osien vuoksi.
Penkomisen iloa!

Infoa tulevasta!

Hiljaiseloa on jatkunut täällä jo tovin, mutta asiaan tehdään muutos!
Laajennan blogini tekstejä vähän kirpputorin kaltaisiinkiin liikkeisiin ja muuhun mukavaan.
Lisäksi olen menossa laivalle lähiaikoina, (koputan puuta, sillä aina kun kerron tällaisista reissuista, tulee joku este) joten mikäli jaksan niin piipahdan paikallisissa pytingeissä ja rustailen niistäkin jotain.

Kiitos kärsivällisyydestä, ja lohdutuksena lisää Muron kuvia:

Was that phood I hearz?

Ideapark: Warehouse Brand Outlet, kirpparin korvike

Kävin tovi sitten Ideaparkissa shoppailemassa, hetken mielijohteesta. Tein tällä reissullani mielenkiintoisen huomion Warehouse Brand Outlet-nimiseen isoon liikkeeseen, joka oli ikään kuin piilotettu kauppakeskuksen nurkkaan muilta liikkeiltä.

Tämän liikkeen nimi Warehouse Brand Outlet (myöhemmin tekstissä WBO) tarkoittaa karkeasti merkkituotteiden varaston jälleenmyyntiä, ja ideana on että siellä myydään vähän kaikenlaisia merkkivaatteita halvempaan hintaan kuin varsinaisissa merkkikaupoissa. Tämä tekee kaupan tunnelmasta enemmän kirpputorityylisen, sillä joitakin tuotteita ei ollut kuin yksi tai kaksi kappaletta ja kaupassa oli sama penkomisen tunnelma.

Mielestäni oli hauskaa kun kaupan tilatkin olivat kuin kirpputorin: isohko halli jonka seinät ja lattiat olivat vähän keskeneräisen näköiset, ehkäpä toisen liikkeen tilat oli yhdistetty yhdeksi isommaksi, en tiedä. WBO:ssa oli paljon sellaisia vaatteita, jotka olisin kirpputorilla varmasti ostanut, mutta en kuitenkaan täältä päätynyt niitä ostamaan. Lähinnä sen takia kun kyseessä on kuitenkin kauppa eikä kirpputori, tuotteet olivat lähes aina vähintään 10e arvoisia.

Jotkut vaatteet olivat rikkinäisiä ja rispaantuneita, ja varmasti siksi "halpoja" verrattuna siihen, millä hinnalla niitä oikeasti myydään. On kuitenkin hyvä että näitäkin näki, sillä nyt ainakin itse osaan varoa tietynlaisia vaatteita kun on nähnyt millaiseen kuntoon ne menevät käytössä. Monet ohuet ja pitsisen tyyppiset paidat olivat katastrofaalisen näköisiä tilkkuja joista sojotti langan pätkiä joka suuntaan. Löysin kuitenkin myös hyviä ja ehjiä vaatteita ja ostinkin jopa mekon.

WBO:ssa oli merkkejä vähän laidasta laitaan, oli halvempaa Sisters Point:n vaatteita ja kalliimpia GUESS:n vaatteitakin löytyi. Siellä oli laukkuja ja huiveja, vaatteita miehille ja naisille ja kenkiäkin. Valikoima oli todella kattava ja olin eniten pettynyt erääseen perinteiseen kirpputorien vitsaukseen: suurin osa vaatteista oli naurettavan pieniä, xs tai s kokoa. Jälleen kerran löysin itseni tuhlaamasta aikaa penkomalla kirkkaita ja lupaavia vaaterekkejä vain pettyäkseni pahasti. On ärsyttävää että nykypäivän mitoituksella kaikki on kutistettua ja koen itseni jatkuvasti virtahevoksi kun tämmöisiin langanlaihoihin, muodottomille tarkoitettuihin vaatteisiin törmään. Ehkä muotivaatteet eivät kuulu designerien mielestä tavallisille naisille tai isokokoisille, tai sitten nämä isommat koot on kahmittu käsistä jo aikoja sitten.

Kokemuksena suosittelen kyllä vilkaisemaan tämän liikkeen mikäli Ideaparkissa tai Tampereelle suunnittelee menevänsä (tai Lempäälään jossa ei juurikaan mitään muuta ole). Siellä oppii ainakin siitä, miten hinta ei aina kerrokkaan laadusta.

Yleisesti Ideaparkista jäi muutamia hämmentyneitä ajatuksia mieleen. Reissu sinänsä oli onnistunut (jalat olivat tuusannuuskana, ruoka oli hyvää ja lompakko keveni), mutta jotkin asiat minua hämmästyttivät.
Ideapark on suuri kauppakeskus, siellä on jopa oma infopisteensä jossa jaellaan karttoja monella eri kielellä ja koko paikan keskellä on jääkenttä luistelua varten. Tästä kaikesta huolimatta Ideapark ei ollut onnistunut päivittämään karttansa netti, eikä konkreettista versiota ajan tasalle. Europehouse, jonka omituista sälää olen joskus esiteininä hämmästellyt (silloin kun sieltä sai vielä vaatteita ja liike löytyi helsingistäkin) oli nettisivujen mukaan ideaparkissa. Nostalgiasta ja uteliaisuudesta olisin halunnut kurkata missä jamassa kyseinen liike on, mutta enpä sitä löytänyt paikan päältä. Kävi ilmi, että liike oli muuttanut toisiin tiloihin konkreettisesta kartasta. Itse europehousen sivuilta selvisi, että liike ei toimi nykyään enää kuin internetissä (nettisivuja kun selasin, eipä kyllä enää tekisi mieli käydä siellä).

Toinen mikä minua hämmästytti oli tämä WBO ja sen naapurissa toimiva Spirtstore. Jälkimmäisenä mainittu oli selkeästi saattohoito vaiheessa, sillä liikkeessä oli alennukset ja ketään ei näkynyt missään. Ihmettelin myyjien puutetta, kunnes tajusin että Spirtstorella ja WBO:lla on yhteinen kassa! Itse olen spirtstoresta tykännyt katsella kaikenlaista hyvinkäällä, joten oli yllätys nähdä tämän paikan kituvan viimeisillään. Toisaalta liikkeen surkea sijainti taka-alalla ja tyhjähkön käytävän päässä on osa syynä.