Kirpputori vitsauksia

No, en sitten mennytkään maihin ollenkaan Tukholmassa. Lähinnä omasta laiskuudestani ja matkapahoinvointilääkkeen sivuvaikutuksista johtuen minulla ei riittänyt energiaa vääntäytyä väkisin ulos.
Tämän surkean uutisen vuoksi päätin bloggata sitten jostakin muusta, eli asioista, jotka minua ärsyttävät kirpputoreilla.
Myyjät ja kävijät on jo kaluttu teksteissä Stereotypioissa (myyjä) ja (kirpparikävijä) joten jäljelle jää sitten ihan pelkät myytävät tavarat ja tavat, joilla ihmiset niitä kohtelevat.

Ylihinnoittelu

Tähän törmää lähes aina. Olen itse euroviisujen harras seuraaja ja bongasinkin vanhan 2009 vuoden euroviisulevyn. Tällaisen levyn voisinkin ostaa halvalla autoon, sillä biisit eivät itsessään ole hyviä juuri ollenkaan joka on osa hupia. Mutta sitten kun näin hintalapusta tekstin "5€" niin jätin tämän sivuun saman tien.

Ihmiset luulevat usein liikaa tavaroistaan, juurikin nämä iän kaiken vanhat cd-levyt ovat myynnissä ihan liian kalliiseen hintaan. Tästäkin olen aiemmin marissut jo ensimmäisessä bloggauksessa, bengalin tiikerissä. Sieltä voi lukea lisää. Kuitenkin sen verran sanon tässäkin, että on naurettavaa ajatella että esimerkiksi Gimmelin levy olisi yhä sellainen, että joku innostuisi sen ostamaan. On täysin eri asia myydä sellaisten artistien ja yhtyeiden levyjä joidenka musiikkia kuunnellaan yhä ja joille löytyy faneja. Gimmel on lopettanut aikoja sitten, ja jos ihan suoraan sanon mielipiteeni niin kyseinen levy oli surkea. Se on lähes sama kuin minä menisin myymään meidän musiikkiluokkalaisten ala-asteella levyttämää "Auringon lapset"-cd:tä, sillä ei ole mitään muuta kuin tunnearvoa joillekkin levyllä olleiden vanhemmille eikä siksi tule varmasti myymään kirpputoreilla kovaan hintaan. Olkootkin että jotkut tykkäävät ostaa joululevyjä kaikilta mahdollisilta artisteilta.


Tavaroiden myynti seteissä

Tämä on sellainen johon varmasti aika moni lankeaa, itsekkin myönnän tehneeni näin, mutta annoin ostajille mahdollisuuden ostaa tuotteet joko erikseen tai setissä halvempaan hintaan.
Tarkoitan tällä sitä, kun jossain määrin arvokas tai hyväkuntoinen mielenkiintoinen tavara yhdistetään väkisin säkilliseen roskaa. Esimerkkinä on kasa koruja kahdella eurolla. Juu, ihan hyvä hinta jos korut ovat sellaisia joita voisikin käyttää, mutta useimmiten tällaisista seteistä löytyy yksi tai kaksi käyttökelpoista. Loput ovat vain täytettä.
Toinen perinteinen mihin törmään on keräilyarvoa omaavan my little ponyn yhdistäminen kaikkiin mahdollisiin muihin muoviponeihin joilla ei ole mitään arvoa keräilijöille. Ylimääräiset muoviponit tuovat settiin lisää hintaa, ja jos sellaisen säkin menee ostamaan joutuu keksimään jotain käyttöä ylimääräisille leluille joita ei itse tarvitse. Tykkään ostaa G1 poneja jos niitä näen, sillä pidän vaikeasti löydettävien keräilytavaroiden (joista jopa itse ymmärrän jotakin) löytämisestä paljon. Lisäksi myyn itse niitä eteenpäin keräilevälle kaverilleni mikäli hänellä ei sitä ponia vielä ole.
Suosikki esimerkkini tästä on kolme ruostunutta vatia 7€ hintaan, joista (uskokaa tai älkää) yksi oli niin ruosteinen ettei se ollut käyttökelpoinen mihinkään. Reuna repsotti ja vati oli saman näköinen kuin vedessä lillunut kirja, aaltoileva ja omituinen.


Useat hintalaput

Eli tuotteet, jotka on ostettu toiselta kirpputorilta ja lätkästy suoraan toiselle myyntiin, yleensä kalliimmalla hinnalla. Joskus olen langennut tällaiseen kun en huomannut toista hintalappua ja se kyllä ärsytti. Ei ole kiva huomata että joku yrittää kerätä kauheasti voittoa kirpparitavaroilla, eikä varsinkaan ole kivaa huomata että olisi voinut päästä halvemmalla jos olisi vain ollut nopeampi.


Hyvä tuote pilattu myyjän toimesta

Kun myyjä on laittanut tuotteensa myyntiin, hän on voinut pilata sen ehkä huomaamattaankin. Esimerkiksi nahkatakki jonka läpi on vedetty hälytin muusta kohdasta kuin saumasta. Olin raivoissani kun ostaessani mekkoa huomasin että hintalappu olikin laitettu nitojalla kiinni. No, onni onnettomuudessa sillä myyjän nitoja oli susi, ja hintalappu melkein putosi itsestään.


Roskan myynnin väkinäinen perustelu

Tämä on varmasti kaikille tuttua. Näitä hillittömiä hintalappuja löytyy vähän joka paikasta ja ne ovat parhaimmillaan hyvä esimerkki myyjän omasta ymmärryksestä tavaran paskuudesta. Nimittäin jos myyjän pitää erikseen alkaa kirjottamaan myytävän tuotteen hintalappuun kaikkea turhaa nippelitietoa tai perustelemaan sen myyntiä, se kertoo jo siitä että hän itsekkin pitää tuotetta turhana. Esimerkiksi "Mekko, aika kiva, vähän käytetty" Se onko tuote kiva vai ei on ihan maku kysymys, ja eiköhän ostaja itse ole kyvykäs tekemään se päätöksen ilman myyjän omaa mielipidettä.
Muita tapoja joita näen on päättömän hinnan perustelu jollakin turhalla tiedolla. Esimerkiksi "Mekko, Seppälä, LINK 2011". Juu'u tuo oli todella tärkeä tieto, vaatehan on aika uusi joten voinkin sen vuoksi maksaa siitä lähes alkuperäisen hinnan vaikka tässä onkin nukkaa ja reikä.


Krääsä

Krääsällä tarkoitan tässä yhteydessä sitä vitsausta (Roskan myyjä) joka yleistyy yhä enemmän kirppareilla. En ala tässä tietyistä tuoteryhmistä jauhamaan, mutta tästä ilmiöstä en vain tykkää. Minulle on ihan sama mistä maasta nämä tuotteet tulevat ja vaikka ne olisivatkin kivoja niin en niitä halua kirppareille. Ihan vain sen takia kun kirpputoreilla on idea myydä itselle tarpeettomaksi käynyttä tavaraa, jolla voisi olla vielä arvoa jollekkin toiselle. Kun lähes kaikilla toreilla jo on tällainen maahanmyynnin rihkamapöytä täynnä pahvi marilyneja ja heppoisia muoviviuhkoja, niiden ostaminen ei kiinnosta.
Mielummin löydän jotain uniikkia ja kestävää kuin ostan halvalla jotain mitä joka ikinen voi omistaa halutessaan ja joka hajoaa hetkessä. On lähes sama asia, jos saan valita menenkö vaateostoksille vaatekauppaan vai säästökareihin/tavarataloon niin tietenkin menen vaatekauppaan. Mietinkin miten nämä pöydät pysyvät pystyssä ja pelkään pahoin alla olevan jonkin isomman sivu bisneksen joka syövyttää joku päivä kirpparit. Näillä kirpparipöydän pitäjillä tavarat ovat toreilla aina joten ne tuovat kirpputoreille säännöllisiä tuloja ja voivat siten saada lisätilaa huonoina aikoina.


Omituinen sijoittelu

Jos myyjällä on pöytätilaa, niin mielestäni on vähintäänkin erikoista laittaa cd-levyt lattialle. Aika harva jaksaa kyykistyä lattialle katselemaan niitä aiemmin mainittuja Gimmeleitä. Mutta silti olisi lähes pakko kyykistyä, koska ei seisaaltaan näe mitä laatikossa on ja silmäkulmassa on aina se pilke toivosta, että jos nyt löytyisi jotain hyödyllistä. Mutta todella harvoin löytyy.


Negatiivinen yllätys

Asia, joka pilaa tuotteen on usein jokin epämääräinen tahra, hintalappu joka antaa ilmi tuotteen olleen epämääräisessä, ei hygieenisessä käytössä ( vaikkapa "yöpaita ;););)" ) tai vaikka reikä. Esimerkkinä tähän on yksi hemaiseva laukku jonka löysin. Kiva laukku ja hintakin oli kohdallaan, mutta kun avasin laukun pohjalta löytyi käyttämätön kuukautisside joka oli mukavasti ilman pakettiaan liimautunut laukun pohjaan (kokeilin kääntää laukun ylösalaisin, sisältö ei pudonnut) NAM


Lopuksi

Joten mitä tästä nyt marinan lisäksi jäi käteen? No, toivottavasti jotakin ajatuksia ja ideoita myyjille. Toivon, että myyjät näkisivät nyt vähän enemmän ostajien näkökulmaa näissä asioissa.
Mielestäni myyjänä kannattaa vähän tutustua etukäteen siihen, minkä arvoinen tavara voi olla. Se ei ole niin tärkeää kun myy jotakin vaatteita sillä niiden arvoja nyt ei juurikaan kukaan jaksa laskeskella. Lähinnä jos myyt esimerkiksi vanhoja tietokonepelejä, sillä ne eivät tosiaan Steam-yhteisön aikakaudella ole niin arvokkaita kuin jotkut luulevat. Tai jos myy vanhaa elektroniikkaa niin pitää ymmärtää myydä ne halvalla kun vanhojen tv:den kysyntä on matalaa. Muutenkin vanha elektroniikka on aina ostajalle vaikeaa ostaa, sillä ostaja ei tiedä varmasti toimiiko tuote vai ei. Jos tuote ei toimi, se on iso haitta kun kaikki elektroniikkaromu pitäisi viedä kierrätyskeskukselle eikä kukaan muutenkaan halua ostaa toimimatonta tavaraa kuin osien vuoksi.
Penkomisen iloa!

Infoa tulevasta!

Hiljaiseloa on jatkunut täällä jo tovin, mutta asiaan tehdään muutos!
Laajennan blogini tekstejä vähän kirpputorin kaltaisiinkiin liikkeisiin ja muuhun mukavaan.
Lisäksi olen menossa laivalle lähiaikoina, (koputan puuta, sillä aina kun kerron tällaisista reissuista, tulee joku este) joten mikäli jaksan niin piipahdan paikallisissa pytingeissä ja rustailen niistäkin jotain.

Kiitos kärsivällisyydestä, ja lohdutuksena lisää Muron kuvia:

Was that phood I hearz?

Ideapark: Warehouse Brand Outlet, kirpparin korvike

Kävin tovi sitten Ideaparkissa shoppailemassa, hetken mielijohteesta. Tein tällä reissullani mielenkiintoisen huomion Warehouse Brand Outlet-nimiseen isoon liikkeeseen, joka oli ikään kuin piilotettu kauppakeskuksen nurkkaan muilta liikkeiltä.

Tämän liikkeen nimi Warehouse Brand Outlet (myöhemmin tekstissä WBO) tarkoittaa karkeasti merkkituotteiden varaston jälleenmyyntiä, ja ideana on että siellä myydään vähän kaikenlaisia merkkivaatteita halvempaan hintaan kuin varsinaisissa merkkikaupoissa. Tämä tekee kaupan tunnelmasta enemmän kirpputorityylisen, sillä joitakin tuotteita ei ollut kuin yksi tai kaksi kappaletta ja kaupassa oli sama penkomisen tunnelma.

Mielestäni oli hauskaa kun kaupan tilatkin olivat kuin kirpputorin: isohko halli jonka seinät ja lattiat olivat vähän keskeneräisen näköiset, ehkäpä toisen liikkeen tilat oli yhdistetty yhdeksi isommaksi, en tiedä. WBO:ssa oli paljon sellaisia vaatteita, jotka olisin kirpputorilla varmasti ostanut, mutta en kuitenkaan täältä päätynyt niitä ostamaan. Lähinnä sen takia kun kyseessä on kuitenkin kauppa eikä kirpputori, tuotteet olivat lähes aina vähintään 10e arvoisia.

Jotkut vaatteet olivat rikkinäisiä ja rispaantuneita, ja varmasti siksi "halpoja" verrattuna siihen, millä hinnalla niitä oikeasti myydään. On kuitenkin hyvä että näitäkin näki, sillä nyt ainakin itse osaan varoa tietynlaisia vaatteita kun on nähnyt millaiseen kuntoon ne menevät käytössä. Monet ohuet ja pitsisen tyyppiset paidat olivat katastrofaalisen näköisiä tilkkuja joista sojotti langan pätkiä joka suuntaan. Löysin kuitenkin myös hyviä ja ehjiä vaatteita ja ostinkin jopa mekon.

WBO:ssa oli merkkejä vähän laidasta laitaan, oli halvempaa Sisters Point:n vaatteita ja kalliimpia GUESS:n vaatteitakin löytyi. Siellä oli laukkuja ja huiveja, vaatteita miehille ja naisille ja kenkiäkin. Valikoima oli todella kattava ja olin eniten pettynyt erääseen perinteiseen kirpputorien vitsaukseen: suurin osa vaatteista oli naurettavan pieniä, xs tai s kokoa. Jälleen kerran löysin itseni tuhlaamasta aikaa penkomalla kirkkaita ja lupaavia vaaterekkejä vain pettyäkseni pahasti. On ärsyttävää että nykypäivän mitoituksella kaikki on kutistettua ja koen itseni jatkuvasti virtahevoksi kun tämmöisiin langanlaihoihin, muodottomille tarkoitettuihin vaatteisiin törmään. Ehkä muotivaatteet eivät kuulu designerien mielestä tavallisille naisille tai isokokoisille, tai sitten nämä isommat koot on kahmittu käsistä jo aikoja sitten.

Kokemuksena suosittelen kyllä vilkaisemaan tämän liikkeen mikäli Ideaparkissa tai Tampereelle suunnittelee menevänsä (tai Lempäälään jossa ei juurikaan mitään muuta ole). Siellä oppii ainakin siitä, miten hinta ei aina kerrokkaan laadusta.

Yleisesti Ideaparkista jäi muutamia hämmentyneitä ajatuksia mieleen. Reissu sinänsä oli onnistunut (jalat olivat tuusannuuskana, ruoka oli hyvää ja lompakko keveni), mutta jotkin asiat minua hämmästyttivät.
Ideapark on suuri kauppakeskus, siellä on jopa oma infopisteensä jossa jaellaan karttoja monella eri kielellä ja koko paikan keskellä on jääkenttä luistelua varten. Tästä kaikesta huolimatta Ideapark ei ollut onnistunut päivittämään karttansa netti, eikä konkreettista versiota ajan tasalle. Europehouse, jonka omituista sälää olen joskus esiteininä hämmästellyt (silloin kun sieltä sai vielä vaatteita ja liike löytyi helsingistäkin) oli nettisivujen mukaan ideaparkissa. Nostalgiasta ja uteliaisuudesta olisin halunnut kurkata missä jamassa kyseinen liike on, mutta enpä sitä löytänyt paikan päältä. Kävi ilmi, että liike oli muuttanut toisiin tiloihin konkreettisesta kartasta. Itse europehousen sivuilta selvisi, että liike ei toimi nykyään enää kuin internetissä (nettisivuja kun selasin, eipä kyllä enää tekisi mieli käydä siellä).

Toinen mikä minua hämmästytti oli tämä WBO ja sen naapurissa toimiva Spirtstore. Jälkimmäisenä mainittu oli selkeästi saattohoito vaiheessa, sillä liikkeessä oli alennukset ja ketään ei näkynyt missään. Ihmettelin myyjien puutetta, kunnes tajusin että Spirtstorella ja WBO:lla on yhteinen kassa! Itse olen spirtstoresta tykännyt katsella kaikenlaista hyvinkäällä, joten oli yllätys nähdä tämän paikan kituvan viimeisillään. Toisaalta liikkeen surkea sijainti taka-alalla ja tyhjähkön käytävän päässä on osa syynä.