Huopailusta (osa 2, neulahuovutus)

Neulahuovutuksella voi saada aikaan kolmiulotteisia töitä, sekä se sopii myös pienempiin kaksiulotteisiin töihin hyvin. Neulahuovutus vie hiukan vähemmän aikaa kuin perinteinen rullaus-pesu tekniikka, riippuen tietenkin työn suuruudesta.

Tarvikkeet:

-villaa (edelleen, suosin lyhyttä villaa, sillä siitä muotoilu on helpompaa)
-huovutusneuloja (neuloja on olemassa yksittäis kappaleita ja monelle neulalle tarkoitettuja kahvoja. Neulaa itseään on kolmea eri karkeutta, karkea paksumpiin esim. kolmiulotteisiin töihin, hieno viimeistelyyn ja keskikarhea perushuovutkseen. Keskikarhea neula riittää hyvin aluksi.) Huom! Neuloja kannattaa ostaa useampi aluksi, sillä ne tuppaavat katkeamaan herkästi.
-huovutusalustan pöytäpintojen vahingoittumisen estämiseksi (omasta mielestäni vaahtomuovi on ihanteellisin, sillä siitä villa irtoaa hyvin ja neulat eivät katkea yhtä herkästi kun materiaali on pehmeää.)
-pesuvälineet (kuumaa kestävät hanskat, mäntysuopaa ja allas tai ämpäri pesua varten riippuen työn koosta), aina työtä ei tarvitse pestä, sillä itse tuppaan tekemään jämäköitä töitä, joidenka peseminen ei enää huovuttaisi työtä tiiviimmäksi.

* Villan säästämiseksi voit käyttää työn pohjalla pohjalla styroksia, rautalankaa tai kaksiulotteisia huovutustöiden jämäpaloja*

Suunnittelu
Suunnittele millaisen työn haluat tehdä ja mitä värejä tarvitset siihen. Kun tiedät minkä kokoisen työn aiot tehdä, voit helpommin päättää laitatko työn pohjalle jotakin esim aiemmin mainittua styroksia, ja kuinka paljon villaa tulet tarvitsemaan. Mikäli aiot pestä työn lopuksi, tee siitä tavoittelemaa kokoasi isompi sillä työ tulee kutistumaan pesuvaiheessa. Se miten paljon työ kutistuu pestäessä, riippuu siitä kuinka väljäksi työsi jätät. Mitä enemmän villaa käytät sen vähemmän tilaa sillä on mennä kasaan pestäessä.

Itse olen ostanut villaa siten, että ostin muutamaa perus väriä vähän enemmän. Esimerkiksi harmaata värjäämätöntä villaa on hyvä käyttää kaikkien töiden pohjalla ja sitten laittaa vain ohut värikerros harmaan päälle halutun värin saamiseksi. Värjäämätön villa on hiukan halvempaa kuin värjätty, ja siinä usein on olkia ja muuta kortta seassa, sillä se on vähiten käsiteltyä villaa, lähes suoraan lampaasta.
Minulla on vähän alle 500g harmaata ja 200g ruskeaa villaa. Värillistä villaa minulla on eri määriä, mutta kaikkia vähintään 60g varmuuden vuoksi. Itse huovutan kuitenkin aika suuria töitä ja kun innostun kunnolla, villaa voi kulua enemmänkin. Omaan varastooni kuuluu myös muutamien ystävieni villoja ja kun he käyvät meillä huovuttamassa niin villat ovat vähän kuin yhteistä tavaraa. Jos aiot tehdä vain pieniä töitä tai yhden, 60g harmaata ja 30g värillistä villaa riittänee hyvin.


Neulominen

Kun olet saanut työsi suunniteltua, on aika aloittaa neulominen. Olisi hyvä että neulomispöytäsi on hiukan alhaalla, jotta hartiasi eivät olisi koko ajan koho-asennossa. Tiedän kokemuksesta, että pitkä aikainen huovuttaminen saa hartiat ja niskat kipeytymään joten hyvä asento ja taukojen pitäminen on kaiken a ja o.
Pöytä on kuitenkin hyvä olla, sillä jos huovutat vaikka pitämällä työtä sylissäsi, pistät aika varmasti jossain vaiheessa itseesi, eikä syli ole kovin tasainen ja hyvä työtaso muutenkaan.

Neuloessa on hyvä valita aluksi karheampi neula, mikäli käytät montaa neulaa, sillä sen käyttäminen tekee huovutuksesta hiukan tehokkaampaa ja edistyt nopeammin. Voit vaihtaa hienompaan neulaan kun karkealla neulalla huovuttaessa neulan työhön työntäminen tuntuu vaikealle.

Pistä neulalla aina suoraan alaspäin, älä koskaan viistoon. Käännä työtä alustalla tai kädessäsi, mutta älä käännä neulaa, sillä se katkeaa herkästi taittuessaan. Tämän vuoksi kolmiulotteisissa töissä en suosittele käyttämään monen neulan kahvoja, sillä niillä muotoilu ei onnistu yhtä hyvin kuin yksittäisellä, ja katkeamista tapahtuu enemmän.

Varo neulojen kanssa, sillä ne ovat erittäin teräviä. Huovutusneulassa olevat väkäset tekevät ihoon pistämisestä kivuliaampaa kuin tavallisella ompeluneulalla. Väkäset ovat sitä varten, että ne työntävät villaa syvemmälle ja kun pistät sillä vahingossa sormeen, iho voi tarttua väkäsiin kiinni.

Mikäli käytät pohjana valmista huovutuspalaa, muotoile se ensin haluamaasi malliin käsissäsi, ja ala neulomaan päälle villaa joka pitää huovutus palan mallissaan. Tarvitset aika paljon villaa alkuvaiheessa jotta saat haluamasi mallin muodostettua. Kun teet tätä, ota kerralla isoja paloja villaa jotta saisit muodostettua haluamasi muodon otuksellesi nopeammin. Pidä huoli että laitat villaa moneen eri suuntaan (lisätietoja villan suunnasta Täältä, aiemmin kirjoittamastani huovutuslevyntekstistä.) sillä se tekee huovutuksesta tukevamman. Tämä ei kuitenkaan ole yhtä tarkkaa kuin levyn teossa, eikä villaa tarvitse laittaa kerroksittain.

Jos haluat tehdä ovistoppareita tai sorminukkeja, työn sisälle voi laittaa puutapin tai kepin, sillä siihen villa ei tartu. Muista kuitenkin että silloin neulan kanssa pitää olla varovainen ettei se katkea liian kovasta tökkimistyylistä johtuen.

Mikäli työsi on kolmiulotteinen ja koostuu monesta ulkonevasta osasta, esimerkiksi jotain eläintä kuvastava hahmo, tee ensiksi torso, eli ruumis johon muut osat kiinnittyvät. Pienemmät osaset voit huovuttaa erikseen alustalla, sillä se on huomattavasti helpompaa käsitellä pieniä yksittäisiä osasia kuin yhtä moni osaista isoa työtä. Kun huovutat esimerkiksi otuksellesi jalkaa, jätä jalan juureen joka tulee torsoon kiinni irtonaista huovuttamatonta villaa. Tämä huovuttamaton villa toimii "liimana" jolla voit kiinnittää jalan otukseen kiinni neulomalla.

Hieno kuva selventämiseksi. Jalka--^

Peseminen

Jos päädyt pesemään työtäsi, huovuta se niin loppuun asti kun haluat ja pystyt. Tee kaikki koristelut ja muut valmiiksi ennen tätä vaihetta ja vasta sitten ala pesemään. Tavallisen huopalevyn pesemisestä tämä poikkeaa siten, että työ voi painua kasaan ja menettää muotoaan. Tämän vuoksi työtä ei koskaan kannata laittaa pesukoneeseen, sillä silloin et voi välissä venyttää työtä ja seurata sen muodon muuttumista. Pestessä käytä myös mäntysuopaa joka poistaa hiukan villan hajua ja tekee pinnasta sileämmän. Muista myös huudella työ hyvin lopuksi. Villa vetää itseensä todella paljon vettä, joten työn kuivuminen kestää varsin pitkään. Työtä ei kannata väännellä kuivaksi, sillä silloin sen muoto voi jäädä epämieluisaksi. Kuivumiseen kannattaa varata ainakin kokonainen päivä, ja isojen töiden kanssa kannattaa olla kärsivällinen.

Itse en juuri koskaan pese kolmiulotteisia töitäni, sillä teen niistä sen verran jämäköitä ettei niistä enää lähde irti mitään kuin väkisin raatelemalla. Valitettavasti näin ollen pinta voi jäädä vähän pörröisäksi tai kuoppaisaksi, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että työni muuttuisi oudon malliseksi jos se on hiukan löysempi ja valitsisin pesemisen.

Meduusa.
Pohjalla styroksinen pallo ja harmaata villaa.

Tuskallisimmat kirppislöydöt

Tuskallinen kirpputorilöytö on sellainen tuote, joka on lähes tulkoon täydellinen, mutta siinä on jotakin sellaista jonka takia se jää ostamatta. Esimerkiksi vaate joka on rikki, nostalginen peli joka on ylihinnoiteltu tai keräilyesine jossa on pinttynyt tahra.
Tällainen pistää vihaksi, ja mitä parempi löytö, sen varmemmin se jää kummittelemaan mieleen ja harmittamaan pidemmäksikin aikaa. Itselläni osui kohdalleni muutama viikko takaperin niin mahtava löytö että suorastaan raivostuin kun se oli viallinen eikä sopinut juuri minulle.

http://deadlineanddesign.files.wordpress.com/2011/07/viv-westwood.jpg nämä eivät ole juuri ne löytämäni kengät, vaan samanlaiset kappaleet. argh.

En hirveästi seuraa muotia, eikä minulla ole mitään äärimmäisiä suosikki vaatemerkkejä tai sellaisia suunnittelijoita joidenka jokaista tuotetta himoitsisin. En hamstraa kasoittain saman merkin vaatteita tai muita tuotteita vain merkin vuoksi, vaan jokainen tuote jonka ostan on mielestäni hieno, erikoinen tai käytännöllinen.
Muutama merkki kuitenkin löytyy joidenka pariin palaan haaveilemaan toistuvasti. Yksi näistä merkeistä on Melissa joka on siis kenkiin erikoistunut merkki. Erikoista kengissä on se, että ne on tehty kumista. Ne ovat jalassa yllättävän mukavat, sillä muovi on pehmeää, mutta tarpeaksi tukevaa jalan ympärillä. Täysin umpinaiset kumikengät tosin tuppaavat hiostamaan jalkaa aikalailla. Melissan kengissä on vain jotakin minua kiehtovaa, kauniit värit, yksityiskohdat ja yhteistyö muiden designereiden kanssa. Ainut huono puoli on, että suuri osa Melissan kengistä on kalliita, hinnat pyöritvät noin 100 euron paikkeilla, kun taas halvimpia saa joskus alennuksesta 40 eurolla.

Joten voitte varmasti kuvitella että miltä tuntuu kun löytää kirpputorilta oman jalan numeroiset Melissan korkokengät 20 euron hinnalla. Hieman taisi pulssi siinä nousta kun ne osuivat käteen. Kyseiset kengät olivat vielä Vivienne Westwoodin mallistoa ja sieltä kalliimmasta päästä hintaluokkaa.



Löydön pilasi kaksikin raivostuttavaa seikkaa. Toisen kengän remmi oli lähes kokonaan irronnut ja remmit ovat muutenkin pelkästään koristeena, koska eivät ne mitään tukea jalalle anna. Toinen ärsyttävä seikka on se, että minun jalassani ei pysy mikään kenkä jossa ei ole remmiä tai mitään tukea. En pysty pitämään tavallisia korkokenkiä enkä balleriinoja, sillä ne ovat joko liian löysät kantapäistä tai liian ahtaat varpaista. Joten eipä nämäkään tossut pysyneet minun jalassa. Sinne jäivät lojumaan ja odottamaan sitä toista, joka ei hajonneesta remmistä välitä ja jolle tälläiset jalkaan istuvat.


Muita tyypillisiä tuskallisia löytöjä ovat kauniit vaatteet, mekot ja paidat jotka ovat joko:

1) Kokoa xs tai s. En ymmärrä mistä kirpputoreille löytyy niin paljon pienikokoisia ihmisiä myymään vaatteita kun tuntuu että niihin törmää jatkuvasti ja kukaan ei niitä juurikaan osta.

2) Tai hinnoiteltu päin puuta. Viime vuoden seppälän malliston juhlamekko hintaan 46,65€ ja vanha hintalappu vielä bonuksena kaupan päälle. Hoh hoijaa sanon minä.

Eniten minua ärsyttää kaupoissa ja kirppareilla ne vaatteet, jotka ovat kokoa "one size" tai "0". Mielestäni on vaatteen tekijältä vastuutonta ja laiskaa tehdä vain yhtä pikkuruista kokoa ja sitten väittää että se mahtuu kaikille. Miksi tällaisia vaatteita pitää olla? Ymmärrän että lasten vaatteet ovat joskus tätä kokoa, mutta että aikuistenkin? Suosittelen tämän vaatekoon keksijälle muutamaa anatomian kurssia ja perehtymään ihmisten keskiarvomittoihin, sillä ne makkaran kuoret mitä olen nähnyt, eivät kyllä mahdu kuin pienelle osalle ostajakuntaa.

Paidoista voisin myös sen sanoa, että on ärsyttävää miten miesten ja naisten paitoja erotellaan toisistaan. Jos verkkokaupasta saa vaikkapa samaa t-paitaa naisten ja miesten versioina, niin naisten paita on aina ohuemmasta makkarankuori-materiaalista tehty. Itselläni on yksi paita mikä on niin ohut, että pelkään siinä olevan printtikuvion tuhoutuvan kun sitä joutuu venyttämään päälle laittaessa. Miesten paidat eivät taas naisten päällä juu myötäile muotoja eikä mitään sellaista, mutta materiaali on paljon parempaa. Ainut syy miksi en ostaisi printtipaitoja miesten mallina on se kamala kuristuskaula-aukko mikä niistä lähes tulkoon poikkeuksetta löytyy. Jotenkin tuntuu että sopivaa kaula-aukkoa ei löydy melkein mistään paidoista. Monissa naisten paidoissa on joko liian syvä kaula-aukko tai niin leveä että rintaliivien olkaimet yrittävät näkyä.

Tällaisten vaatteiden löytäminen on ollut minulle kaikki tuskallisinta, aina on jotakin hiukan pielessä. Materiaali, koko, hinta, kaula-aukko tai pituus. Pettymys toisensa jälkeen reissulta jää usein jäljelle vain tyhjä kori ja karvas mieli.

Onko sinulla joitakin tuskallisia löytöjä? Jakakaa kokemuksianne muiden kirpparikävijöiden kanssa ja minulle, ehkä joskus opit kaverisi kautta hyvästä löydöstä joka ei hänelle sopinut/kelvannut jostakin syystä!

Huopailu välipäivitys

Hei, pahoittelut hiljaiselosta. Olen parhaillaan työharjoittelussa ja teen siellä aika pitkiä päiviä. Tästä johtuen bloggaaminen on jäänyt nyt vähän vähemmälle.

Aion kyllä jatkaa bloggausta ja seuraavaa tekstiä on luvassa lähempänä joulua. Luultavimmin joulun jälkeen tulee myös vähän lisää. Olen taas seuraavan vuoden alusta 5 viikkoa työharjoittelussa niin tekstien julkaisu jäänee vähän vähemmälle. Kuitenkin, ajattelin piipahtaa jossain välissä taas Hämeentien kirpputorilla ja ajattelin kertoa mahdollisista löydöistäni ja siitä onko mielipiteeni paikasta muuttunut kun en enää ole ensimmäistä kertaa siellä.
Olen myös tuhlannut osan ajastani huovuttamiseen joten ajattelin että voisin tähän heittää kuvan tuloksista.

Elikkäs tässä on minun tekeleeni jotka joku kaltaiseni pokemon-sarjan tunteva outolintu tunnistaa. Kuvassa siis kaksi ulotteinen Slurpuff ja hiukan aiottua laihempi Claydol. Sen sanon nyt viisaampana että kannattaa suunnitella etukäteen mitä tekee ja miten kokoaminen onnistuu.
Claydolia tehdessä tajusin liian myöhässä että pään ympärille ei mahtunut parillista määrää silmiä, joten kaksi silmää ovat peräkkäin identtiset, mutta eipä tuollaista seikkaa kuka tahansa huomaa. Lisäksi minulla on tapana "ylihuovuttaa" kolmiulotteisia töitäni, joten niistä tuppaa tulemaan kuin betonista valettuja. Voitte vain kuvitella miten vaikeata oli yhdistää kaksi kivikovaa palloa toisiinsa. Otuksen kädet ja jalat sentään tajusin yhdistää työhön varhaisemmassa vaiheessa.
Claydol on pohjalta harmaata villaa, sillä se on halpaa ja sitä minulla kaikista eniten. Harmaan villan päälle tein lopuksi sitten värit ja kuviot ja värejä säästyi mukavasti. Jos haluaa olla vielä säästeliäämpi, sisälle voisi laittaa rautalanka kehikon tai vaikkapa styroksia.