Tuskallisimmat kirppislöydöt

Tuskallinen kirpputorilöytö on sellainen tuote, joka on lähes tulkoon täydellinen, mutta siinä on jotakin sellaista jonka takia se jää ostamatta. Esimerkiksi vaate joka on rikki, nostalginen peli joka on ylihinnoiteltu tai keräilyesine jossa on pinttynyt tahra.
Tällainen pistää vihaksi, ja mitä parempi löytö, sen varmemmin se jää kummittelemaan mieleen ja harmittamaan pidemmäksikin aikaa. Itselläni osui kohdalleni muutama viikko takaperin niin mahtava löytö että suorastaan raivostuin kun se oli viallinen eikä sopinut juuri minulle.

http://deadlineanddesign.files.wordpress.com/2011/07/viv-westwood.jpg nämä eivät ole juuri ne löytämäni kengät, vaan samanlaiset kappaleet. argh.

En hirveästi seuraa muotia, eikä minulla ole mitään äärimmäisiä suosikki vaatemerkkejä tai sellaisia suunnittelijoita joidenka jokaista tuotetta himoitsisin. En hamstraa kasoittain saman merkin vaatteita tai muita tuotteita vain merkin vuoksi, vaan jokainen tuote jonka ostan on mielestäni hieno, erikoinen tai käytännöllinen.
Muutama merkki kuitenkin löytyy joidenka pariin palaan haaveilemaan toistuvasti. Yksi näistä merkeistä on Melissa joka on siis kenkiin erikoistunut merkki. Erikoista kengissä on se, että ne on tehty kumista. Ne ovat jalassa yllättävän mukavat, sillä muovi on pehmeää, mutta tarpeaksi tukevaa jalan ympärillä. Täysin umpinaiset kumikengät tosin tuppaavat hiostamaan jalkaa aikalailla. Melissan kengissä on vain jotakin minua kiehtovaa, kauniit värit, yksityiskohdat ja yhteistyö muiden designereiden kanssa. Ainut huono puoli on, että suuri osa Melissan kengistä on kalliita, hinnat pyöritvät noin 100 euron paikkeilla, kun taas halvimpia saa joskus alennuksesta 40 eurolla.

Joten voitte varmasti kuvitella että miltä tuntuu kun löytää kirpputorilta oman jalan numeroiset Melissan korkokengät 20 euron hinnalla. Hieman taisi pulssi siinä nousta kun ne osuivat käteen. Kyseiset kengät olivat vielä Vivienne Westwoodin mallistoa ja sieltä kalliimmasta päästä hintaluokkaa.



Löydön pilasi kaksikin raivostuttavaa seikkaa. Toisen kengän remmi oli lähes kokonaan irronnut ja remmit ovat muutenkin pelkästään koristeena, koska eivät ne mitään tukea jalalle anna. Toinen ärsyttävä seikka on se, että minun jalassani ei pysy mikään kenkä jossa ei ole remmiä tai mitään tukea. En pysty pitämään tavallisia korkokenkiä enkä balleriinoja, sillä ne ovat joko liian löysät kantapäistä tai liian ahtaat varpaista. Joten eipä nämäkään tossut pysyneet minun jalassa. Sinne jäivät lojumaan ja odottamaan sitä toista, joka ei hajonneesta remmistä välitä ja jolle tälläiset jalkaan istuvat.


Muita tyypillisiä tuskallisia löytöjä ovat kauniit vaatteet, mekot ja paidat jotka ovat joko:

1) Kokoa xs tai s. En ymmärrä mistä kirpputoreille löytyy niin paljon pienikokoisia ihmisiä myymään vaatteita kun tuntuu että niihin törmää jatkuvasti ja kukaan ei niitä juurikaan osta.

2) Tai hinnoiteltu päin puuta. Viime vuoden seppälän malliston juhlamekko hintaan 46,65€ ja vanha hintalappu vielä bonuksena kaupan päälle. Hoh hoijaa sanon minä.

Eniten minua ärsyttää kaupoissa ja kirppareilla ne vaatteet, jotka ovat kokoa "one size" tai "0". Mielestäni on vaatteen tekijältä vastuutonta ja laiskaa tehdä vain yhtä pikkuruista kokoa ja sitten väittää että se mahtuu kaikille. Miksi tällaisia vaatteita pitää olla? Ymmärrän että lasten vaatteet ovat joskus tätä kokoa, mutta että aikuistenkin? Suosittelen tämän vaatekoon keksijälle muutamaa anatomian kurssia ja perehtymään ihmisten keskiarvomittoihin, sillä ne makkaran kuoret mitä olen nähnyt, eivät kyllä mahdu kuin pienelle osalle ostajakuntaa.

Paidoista voisin myös sen sanoa, että on ärsyttävää miten miesten ja naisten paitoja erotellaan toisistaan. Jos verkkokaupasta saa vaikkapa samaa t-paitaa naisten ja miesten versioina, niin naisten paita on aina ohuemmasta makkarankuori-materiaalista tehty. Itselläni on yksi paita mikä on niin ohut, että pelkään siinä olevan printtikuvion tuhoutuvan kun sitä joutuu venyttämään päälle laittaessa. Miesten paidat eivät taas naisten päällä juu myötäile muotoja eikä mitään sellaista, mutta materiaali on paljon parempaa. Ainut syy miksi en ostaisi printtipaitoja miesten mallina on se kamala kuristuskaula-aukko mikä niistä lähes tulkoon poikkeuksetta löytyy. Jotenkin tuntuu että sopivaa kaula-aukkoa ei löydy melkein mistään paidoista. Monissa naisten paidoissa on joko liian syvä kaula-aukko tai niin leveä että rintaliivien olkaimet yrittävät näkyä.

Tällaisten vaatteiden löytäminen on ollut minulle kaikki tuskallisinta, aina on jotakin hiukan pielessä. Materiaali, koko, hinta, kaula-aukko tai pituus. Pettymys toisensa jälkeen reissulta jää usein jäljelle vain tyhjä kori ja karvas mieli.

Onko sinulla joitakin tuskallisia löytöjä? Jakakaa kokemuksianne muiden kirpparikävijöiden kanssa ja minulle, ehkä joskus opit kaverisi kautta hyvästä löydöstä joka ei hänelle sopinut/kelvannut jostakin syystä!